Ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa saanut Kari Heiskasen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Huhtikuu teki vaikutuksen eläkepäiviä viettävään, vaatetussuunnittelija, vaatetuksen opettaja ja ammatinharjoittaja Pirkko Pekkalaan.
– Fiksusti ja nerokkaasti tehty näytelmä. Nokkela sanailu ja kauniit näyttämökuvat, karikatyyrit sekä huumori viehättivät minua, hän sanoo.
– Uskon, että näytelmä hioutuu esitysten myötä. Voisinpa katsoa Huhtikuun uudestaan huhtikuussa.
Pekkala kertoo kävelleensä teatterilta kotiin positiivisen hämmentyneessä tilassa pohtiessaan näytelmän tyyliä ja sanomaa.
– Ensimmäinen puoliaika oli hieman hapuileva ja tunnelma odottava. Panisin tämän ensi-illan piikkiin. On jännää tuoda esitys lopulta suuren yleisön eteen tiiviin harjoittelukauden jälkeen, toteaa Pekkala, joka on opetustyössään tehnyt yhteistyötä vaatetusalan opiskelijoiden, teatterin ja Kuopion Taidelukio Lumitin kanssa.
– Toisella puoliajalla tapahtumat tempaisivat mukaansa ja minusta esityksen loppu tuli hirveän nopeasti. Kaikki kulki niin nopeilla käänteillä, ettei tullut mieleenkään, että katsomossa nukahtaisi tai ote herpaantuisi.
Rooleista Pirkko Pekkala nostaa Puntti Valtosen esittämän kirjailija Makkosen.
– Valtonen Makkosena vie näytelmää eteenpäin livakkaan tahtiin ja kannattelee koko kööriä matkassa. Hänelle annan pisteet ja papukaijamerkin isosta ja vaativasta roolisuorituksesta, Pekkala kertoo.
Pisteitä saa myös Atte Antikainen papin roolissa ja Lina Patrikainen pankinjohtajan sekä Jasminen rooleissaan.
– Papin rumpusoolo oli repäisevä. Patrikaisen olen tottunut näkemään lavalla reippaissa, tahtonaisten kuten pankinjohtajan roolissa, hän taustoittaa.
– Yllätyin totaalisesti, kun näin hänen esittämänsä aineiden heikentämän, tahdottoman ja tärisevän Jasminen. Huikean taitavasti tehty roolisuoritus. Olisin halunnut olla kärpäsenä katossa lavan takana katsomassa, miten roolin muutos tapahtuu.
Pekkala kertoo pitäneensä myös Johanna Jauhiaisen roolisuorituksesta yliajettuna Hedy Kauffmanina.
– Hänen roolistaan huokui vapautunutta sanailua ja estotonta käyttäytymistä.
Pekkalan mukaan näytelmän tyypit olivat samaistuttavia monella tasolla ja tavalla.
– Pidin siitä, että henkilöt olivat tasaveroisia. Kukaan ei noussut tähtenä jalustalle. Jokainen ihminen oli tasa-arvoinen, hän toteaa.
– Lavastus oli pelkistetty ja pyörönäyttämö vahvasti mukana. Joitakin näyttämökuvia, kuten Italiaan sijoitettu kidutuskohtaus nousivat esiin. Valoilla ja varjokuvilla sekä musiikilla oli luotu tunnelmaa. Tasainen ja suureen yleisöön vetoava kokonaisuus, jolle annan 8- arvosanaksi.