Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen pohdiskeli 1. helmikuuta Helsingissä järjestetyssä yleisöluennossa, vallitseeko uskon ja tieteen välillä sotatila vai ovatko ne vain kaksi erilaista tapaa etsiä totuutta. Luento kuului Forum Humanum -luentosarjaan, jossa käsitellään henkisen kasvun perimmäisiä kysymyksiä.
Jolkkonen muistuttaa tiedeuskovaisia empiirisen tieteen rajoista. Suomen piispat ovat naulanneet teesinsä tieteen riippumattomuudesta. Piispoille sopii, että tiede täydentää uskontojen opetuksia. Jolkkonen antaa esimerkin kumppanuudesta. Tiede tukee Raamatun normia ”pyhitä lepopäiväsi ”on hyödyllistä terveydelle tai että kiitollisuus parantaa hyvinvointia.
Piispan sovitteluhaluista huolimatta uskon sota liekehtii useilla rintamilla. Tukholmassa Turkin lähetystön edustalla Koraanin polttaja suututti muslimimaailman. Sananvapauden nimissä Ruotsissa roikotettiin Turkin presidenttiä narun jatkeena. Ainoa vaikutus provokaatiolla oli se, että nyt Ruotsi saa pelätä iskuja ja Turkki jarruttaa entistä enemmän Ruotsin Nato-jäsenyyttä.
Piispa Jolkkosella on dioissaan kova väite.
Vihanlietsontaa esiintyy myös Suomen suurimmassa ”uskovaisten” liikkeessä, ateisteissa. Ateistit puolustavat raivolla kantaansa, jonka mukaan elämä syntyi tyhjyydestä ja vahingossa.
Nämä piirit paasaavat koulujen uskonnon opetusta vastaan, tekevät Suvivirrestä yhteiskunnallisen uhkan ja nostavat tikun nokkaan, jos joku kirkon piirissä hairahtuu vilppiin.
Usein tiedeuskovaiset ovat yhtä liekeissä kuin uskonnolliset fundamentalistit. He tarrautuvat hengellisten yhteisöjen yksittäisiin virheisiin ja kuulemaansa huhuihin, vaikka puolustavat tiedettä vetoamalla, ettei yksilötapauksilla ole mitään tieteellistä arvoa.
Uskontoihin voi pesiytyä epäterveitä piirteitä, seksuaalista hyväksikäyttöä, vallan halua tai alistavia toimintatapoja. Mutta niin voi tiedeyhteisöönkin. Totta kai silloin epäkohdat pitää nostaa pöydälle. Mutta harrastuksenaan uskontoja pilkkaavat ateistipoliisit ovat psyykeltään samanlaisia kuin koulu- tai työpaikkakiusaajat.
Uskontoja rusikoivat pitävät usein itseään liberaaleina ja suvaitsevaisina.Tätä suvaitsevaisuuden henkeä he eivät suo uskonnoille. Suvaitsevaisten mielestä kenellä tahansa on oikeus toteuttaa itseään, jos se ei häiritse muita. Uskonnot ovat häiritsevä poikkeus.
Piispa Jolkkosella on dioissaan kova väite. ”Luterilaisuus tarjoaa keskitien rationalismin ja irrationalismin välille.” Tässä näkemyksessä on riski hairahtua maallisiin virtauksiin ja kirkkoa murentaviin kompromisseihin. Keskitietä paremmin kuvaa Jolkkosen toinen ajatus: ”Tiede ja usko voisivat olla kumppaneita.
Reilua kumppanuutta on se, ettei tieteellistä tietoa vähätellä ja kirkko on valmis korjausliikkeisiin, jos sen ikiaikaisissa dogmeissa on korjattavaa.