”Mäkihyppy on antanut minulle lähes kaiken elämässä” – Puijon Pasi Huttuselle lapsuuden unelmalaji on tuonut kisamenestyksen lisäksi myös leivän pöytään

Hyvä Hude! Ihan monttuun! Mikä machine!

Näin valmentaja hehkuttaa videolla Pasi ”Hude” Huttusen, 55, leiskautettua hyppynsä harjoituksissa K120 suurmäestä Puijolla.

Mäkihyppy on vetänyt Puijonlaaksossa varttunutta Huttusta jo pikkupojasta lähtien.

– Mummoni yritti johdattaa minua hiihdon pariin, kun olin kolmevuotias, mutta ei minulle hiihto maistunut. Olin heittänyt sauvat menemään. Olisi pitänyt tehdä hyppyri.

Makuuhuoneen ikkunasta Sammakkolammentien korkeasta talosta oli suora näkymä Puijon hyppyrimäkien suuntaan, mutta vielä ei ollut niiden aika.

– Rakensin kavereiden kanssa omia mäkiä Sammakkolammentien ja Ahkiotien väliseen metsikköön. Hyppäsimme hiihtosuksilla ja lipeillä, Huttunen muistelee.

– Kun ”pikkupuijon” mäestä purettiin vanhat muovit pois, me kuljetimme muovielementit ja rautaverkot polkupyörillä omalle mäkihyppypaikallemme ja teimme 15 metrin muovimäen. Harmi, kun kukaan ei ottanut mäestä kuvia. Ei meillä siihen aikaan mitään kameroita ollut.

Ensimmäisen kerran Pasi Huttunen hyppäsi mäkisuksilla Puijolla vanhasta ”pikkupuijosta” vuonna 1977, kymmenen vanhana. Hissiä ei tunnettu, vaan ylös kiivettiin puurappusia pitkin.

Puijon Hiihtoseuraan liittyneelle juniorille alkoi kertyä hyppyjä ja kokemusta mäkihypystä. Tämä tuotti tulosta paitsi seuran kisoissa, myös kansallisissa, koulujen ja Hopeasompa-mittelöissä sekä myöhemmin SM-kisoissa ja nuorten MM-kisoissa.

– Harjoituspäiväkirjani kertoo, että parhaimpana vuotena 1980-luvulla hyppäsin 1 700 hyppyä. Kesälle kertyi 850 hyppyä.

Huttunen on yleisessä sarjassa edustanut Suomea mäkihypyn maailmancup- ja Continental Cup -kisoissa.

– Norja, Japani, Saksa, Itävalta ja Slovenia, hän luettelee maita, joissa on hypännyt.

Kun aktiiviura jäi vuonna 1998, Huttunen lähti vaimonsa Sisko Huttusen kanssa kahdeksi vuodeksi Japaniin lähelle Naganoa. Huttusen tehtävänä oli valmentaa kouluikäisiä mäkihypyn lupauksia. Valmennus tapahtui japaniksi, joten kieli piti opetella.

– Japanissa kilpailtiin paljon. Kiersimme kisoissa ympäri Japanin, Huttunen kertoo.

– Oli hienoa perehtyä japanilaiseen kulttuurin. Ihmiset ovat Japanissa hyvin ystävällisiä, ja reissulta saimme monta ystävää sekä Kuopioon muuttaneen valmennettavan. Japanilainen ruoka on hyvää, Huttunen mainitsee.

Myöhemmin Huttunen valmensi työkseen junioreja niin Puijolla kuin Rukalla. Kun Puijolla hypättiin maailmancupin kisoja, ne tiesivät töitä myös Huttuselle. Vuonna 2014 hän meni kuukaudeksi töihin Venäjälle Sotshin talviolympialaisiin.

– Laitoin hyppyrimäkiä kuntoon suomalaisten tekemällä alamäenhoitokoneella, jolla jyrätään alamäkiä ja toimin koehyppääjänä.

Ammattikoulussa laitosasentajan paperit hankkinut Huttunen on työskennellyt jo vuosia liikuntapaikkojen hoitajana Kuopiossa. Työnantaja on Mestar Oy.

Haastattelupäivän aamuna hän on laittanut työkavereidensa kanssa Puijon mäkiä kuntoon harjoituksia varten.

Veteraanien mäkihypyn MM-kisoihin Pasi Huttunen osallistui ensimmäisen kerran vuonna 2001, ja heti napsahti voitto. Taivalkosken vuoden 2008 MM-kisoihin hän sai innostettua myös hyvän ystävänsä, edesmenneen Matti Nykäsen.

Helmikuun alussa Huttunen nappasi viimeisimmät voitot eli kolme kultamitalia Puolan Zakopanessa järjestetyistä kisoista 55–59-vuotiaiden sarjasta.

– Veteraanien kisoista minulla on yhteensä 40 kultamitalia ja 8 muuta MM-mitalia, hän laskee.

– Yhtään kesää tai talvea ei ole jäänyt ilman hyppyjä 46 vuoden aikana. Hyppyjä on kertynyt arviolta noin 40 000.

Mikä vetää miehen edelleen mäkeen?

– Hyppääminen on minulla verissä. Hyppään rakkaudesta lajiin ja pitääkseni kuntoani yllä. Myös kilpailuvietti on minulla edelleen tallessa. Lisäksi on mukava tavata vanhoja hyppykavereita maailmalla, hän sanoo.

– Vanhin hyppääjä kisoissa tänä vuonna oli 78-vuotias. Minulla intoa hyppyihin riittää, kun vain paikat pysyvät kunnossa, hän toteaa.

– Hyppääminen on antanut minulle lähes kaiken elämässä. Kilpailu-uran, elannon, ystäviä, reissuja ja elämänkokemusta, ja mikä parasta, rouvakin on hengessä ja kilpailumatkoilla mukana, Huttunen summaa.