Julkaisemme 145-vuotisjuhlan kunniaksi Viikkosavon vuoden 2022 kiinnostavimpia juttuja uudelleen. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin 11. toukokuuta 2022.
Kun sohvalla maannut tekniikan tohtori Jori Reijula, 40, alkoi miettiä vetävää nimeä esikoiskirjalleen, päässä soi lattesamurain kohdalla.
– Mietin, mikä olisi hyvä ilmaisu modernille miehelle, ja minulle tuli heti mieleen ruotsalainen latteisä. Nörtti lattea litkivä isä kahvikuppi kädessään, Reijula kuvailee.
– Kirjan päähenkilö Jiipee, Jan-Petter, kuvittelee olevansa oman elämänsä supersankari, jolle muu maailma osoittaa toistuvasti hänen rajallisuutensa. Vaimo ensimmäisenä palauttaa hänet yleensä maan pinnalle.
Ennen pääosin vain tieteellisiä tekstejä kirjoittanut Reijula innostui kirjoittamaan kaunokirjallista tekstiä koronapandemian aikana, kun iltaisin oli aikaa naputella. Entinen kilpailuhenkinen koripalloharrastaja sai pontta urakalleen, kun ensimmäinen, lapsille tarinaksi tarkoitettu, mutta lopulta liiaksi sisäpiiriläppää sisältänyt olipa kerran -tyylinen teksti ei innostanut kustantajia.
– Päätin kohdistaa päiväkirjatyyppisen tekstini aikuisille. Lähetin teosaihioni insinöörimäisesti noin 30 kustantamoon, jotka teoriassa voisivat julkaista tekstini, hän muistelee.
– Parin päivän päästä kesken työpäivän Teams-palaverin sähköpostiini kilahti viesti Bazar-kustantamolta, joka tarjosi kustannussopimusta.
Päivämäärät karsiutuivat pois fiktiivisestä tekstistä ja siihen roiskittiin reippaasti värikynää.
– En menettänyt muutoksissa mitään ratkaisevaa. Se on sama kirja, mutta entistä viihdyttävämmässä muodossa, Jori Reijula sanoo.
Lattesamurai kertoo puutarhainsinöörin matkasta Helsingistä Kuopioon ja kasvusta ihmisenä.
– Se on kehitystarina, ja samalla se ottaa kantaa miesten ja naisten väliseen dynamiikkaan, mikä on muuttunut merkittävästi vanhoista ajoista, jolloin maskuliininen mies tuli kotiin peuranraato olkapäällään ja sanoi vaimolleen, että nyt syödään, Reijula painottaa.
– Lattesamurailla eivät varsinaisesti miekat viuhu, vaan hän keksii insinöörimäisesti ratkaisuja elämän ongelmiin. Kirjan päähenkilö on äidin ja isin rakastettu kultamussu, tunnollinen tsemppari, joka on aina tehnyt asiat niin kuin on pyydetty. Hän haluaa, että asiat tapahtuvat oikeudenmukaisesti ja hän uskoo rationaaliseen päättelykykyynsä, joka on hänen mielestään kaiken koossa pitävä voima.
Päättelyn lisäksi tyyppi viljelee itsereflektiota.
– Hän rakastaa asioiden pohtimista, että mistä asiat oikein johtuvat, ja tätä hän tekee jopa neuroottisesti. Tässä kohtaa revittelin oikein kunnolla kirjoittaessani ja vedin jopa vähän läskiksi.
Metroseksuaali mies, joka lähtee rakkauden perässä Kuopiosta Helsinkiin. Tykkää värikkäistä vaatteista, ja myös hänen ystävänsä ovat hyvin värikkäitä persoonia.
– Kirjan pääosan esittäjä lähtee kärjistetysti sanottuna karuun ja kylmään Pohjois-Savoon, jossa meininki on aika yksiväristä ja jossa taistellaan luonnonvoimia ja voimakkaita ennakkoluuloja vastaan, Jori Reijula maalailee.
– Jiipee, Jan-Petter, ottaa kaiken kuitenkin enemmän ihmettelyn ja jännittävyyden kannalta. Rakkauden aurinkolasit saavat kaiken näyttämään vaaleanpunaiselta.
Kuopiolaiset voivat bongata tuttuja paikkoja kirjasta.
– Ravintola Malja mainitaan, samoin kuin Fagernäsin kartano, Kuopion tuomiokirkko, juna-asema, rautakauppa ja Minna Canthin katu, Reijula luettelee.
Hän mainitsee, ettei 25. toukokuuta ilmestyvä kirja ole omaelämäkerta, vaikka myös hän on insinööri, viljelee värejä pukeutumisessaan ja on muuttanut rakkauden perässä pääkaupungista Savon sydämeen.
– Toki teos on saanut mausteita omasta elämästäni, mutta se on silti sepitetty tarina, joka muuten saa jatkoa. Kakkos- ja kolmososat on tarkoitus julkaista ensi vuonna, Reijula iloitsee.
– On aivan fantastista kirjoittaa huumoripitoista tekstiä vailla mitään rajoja vastapainona tieteelliselle kirjoittamiselle, missä noudatetaan tarkkoja tieteen tekemisen sääntöjä.