Kahvilassa | ”Ei tänne tuleminen ainakaan auta kissakuumeeseen” – Kissakahvila Tiramisun hitit ovat cappuccino ja Kalju-Pekka

Hiihtolomaviikon perjantaina kissakahvila Tiramisu täyttyy asiakkaista nopeasti aukeamisensa jälkeen.

– Talvilomaviikko on ollut todella vauhdikas, yrittäjä Tiina Aaltonen kertoo.

Aaltonen pitää Tiramisun lisäksi tamperelaista kissakahvila Purnauskista ja helsinkiläistä Helkattia.

Kahvilassa piipahtivat muun muassa Esa, Neea ja Emmi Korhonen sekä Elina Eklund. Esa ja Emmi ovat vierailleet aiemminkin, Neealle ja Elinalle käynti on ensimmäinen.

– Tulimme kissojen takia. Meillä on itsellämme kotona yksi kissa, Esa kertoo.

– Kiinnosti myös nähdä, millainen paikka tämä on, Elina täydentää.

Aaltonen kertoo huomanneensa, että jos pitää kissoista, se on usein lähes ylitsepursuavaa.

– Halutaan nähdä muitakin kuin omia kissoja. Itsekin olen saattanut ajaa sata kilometriä päästäkseni katsomaan kissanpentuja jossain, hän kertoo.

Välillä törmää Aaltosen mukaan yhä siihen oletukseen, että kissakahvilaan tullaan oman kissan kanssa. Tämä on kuitenkin nykyään harvinaista. Aaltonen arvioi kuulevansa kysymystä kerran tai kaksi vuodessa.

– Luulen, että koirakahvilat – joihin tosiaan mennään oman koiran kanssa – sekoittavat tältä osin pakkaa.

Kissat ovat tarkkoja reviireistään ja alkavat herkästi tukkanuottasille, mikäli reviirille tulee vieras kissa. Tämän vuoksi kissakahviloiden kissat tulevat niin sanotusti talon puolesta.

Neea ja Emmi Korhosta kiinnostaisi saada talouteen toinen kissa. Pöytäseurue keskustelee kahvilassa tuttavuutta tekevästä nuoresta lumibengali Prinsessa Rohkeasta, joka asustelee kahvilassa sen aikaa kun etsii loppuelämän kotia.

– En tiedä, auttaako tänne tuleminen kissakuumeeseen yhtään, Elina Eklund naurahtaa.

Seurueella on kullakin kahvilassa suosikkikissa. Esa Korhoseen vetoaa Kalju-Pekka.

– Viimeksi kun kävin täällä niin meillä oli Kalju-Pekan kanssa hyvä meininki. Sfinksit ovat ihania.

Myös laivakissa Pöppö ja Tsirkku-kani saavat keskustelussa kunniamaininnat.

Aaltosen mukaan asiakaskuntaan kuuluu tyypillisesti joko ihmisiä, jotka itse rakastavat kissoja, tai jotka tulevat paikalle osana kissanystävän seuruetta.

– Yritämme kuitenkin panostaa sillä tavalla, että vaikka kissat ottaisi yhtälöstä pois niin täällä olisi silti kiva käydä. Sisustuksen yksityiskohdin ja sellaisilla asioilla. Että emme nojaisi pelkästään kissoihin.

Kahvilan hittituote on kissacappuccino, eli cappuccino johon latte-artilla – suomalaisittain maitokahvitaiteella – on piirretty kissa.

– Se on todella pidetty ja valokuvattu. Tsirkun tulon myötä meillä on nykyään myös pupucappuccino, Aaltonen kertoo.

Eläimettömästä kahvilasta kissakahvila eroaa Aaltosen mukaan monin eri tavoin sekä työntekijän että asiakkaan näkökulmasta. Keskeisin näistä ovat hygieniavaatimusten tuomat käytännön järjestelyt: esimerkiksi vitriiniä, jossa tuotteet olisivat esillä, ei ole. Keittiö on rajattu tiskin ohella myös pleksillä, etteivät kissat pääse sinne.

– Mikä itseä ensimmäistä kahvilaa aloittaessa yllätti oli, että suurin osa asiakkaista on naisia. Ikähaitari on kyllä ihan vauvasta vaariin ja yhteiskuntaluokasta toiseen. Sen olen myös huomannut, että todella harva katsoo täällä ollessaan kännykkää – ihmiset juttelevat paljon tuntemattomien kanssa, se on hirmu ihanaa, Aaltonen toteaa.