Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Paula Aikio-Tallgren on ollut Lapissa merkittävissä kokoomuksen poliittisissa tehtävissä ennen kuin hänestä tuli pohjoissavolaisten yrittäjien lobbari. Hänellä on kattava kokemus arvioida, millainen on hyvä poliittinen edunvalvoja. Lapin ja Pohjois-Savon vaikuttamistyössä on eroja. Lapissa Aikio-Tallgren on nähnyt, miten maakunnan ristiriitaiset viestit saattoivat hämmentää valtakunnallista päätöksentekoa.
– Lapista lähti esimerkiksi erilainen viesti luonnonsuojelijoilta kaivostoiminnan investoinneista kuin yrittäjiltä ja kunnilta. Valtakunnan päättäjät sanoivatkin, että koettakaa päättää, mikä on maakunnan kanta, muistelee Aikio-Tallgren.
Hänen mielestään Pohjois-Savossa ei ole ollut viime aikoina vastakkainasetteluita lukuun ottamatta Finnpulpin tapausta.
– Pohjois-Savossa lobbarit ja etujärjestöt ovat useimmiten samaa mieltä. Näin voisi siis olettaa, että selvillä spekseillä viestit päättäjille ja virkamiehille menisivät helposti läpi. Toisaalta lappilaiset osasivat kyllä brändätä itsensä isolla kirkolla. Se ei ole mikään salaisuus, että poikkeuksetta Lapin edustajat saivat audienssiaikaa ministeriöihin ja eri organisaatioiden pakeille. Auttoiko tämä osaltaan lappilasta vaikuttamistyötä?
Mistä sitten johtuu, että yksimielisyydestä huolimatta Pohjois-Savon viestit eivät aina näytä menevän läpi valtakunnallisessa politiikassa?
Poliittinen vastustaja pitää tuntea.
– Selityksiä on mediassa etsitty syistä ja sepistä ja peräänkuulutettu vahvoja persoonia. Persoonien merkitystä ei toki voi kiistää.
Aikio-Tallgren antaa esimerkkejä lappilaisita vahvoista poliitikoista kuten Esko-Juhani Tennilä, Hannes Manninen, Paavo Väyrynen. Myös vaikutusvaltaisilla viranhaltijoilla on merkitystä.
– Lapissa on ollut vaikutusvaltaisia maaherroja kuten Hannele Pokka. Lapista saattoi mennä yksi koneellinen alueen vaikuttajia pääkallopaikalle. En ole vastaavaa nähnyt vielä Pohjois-Savossa. Pitäisiköhän alkaa koota?
Tuloksekas poliittinen edunvalvoja on Aikio-Tallgrenin arvioissa henkilö, joka perehtyy eri mieltä olevien poliitikkojen näkemyksiin. Myös omassa puolueessa on joskus syytä kulkea vastavirtaan.
– Poliittinen vastustaja pitää tuntea. Debateissa vahvoilla ovat poliitikot, jotka perehtyvät muiden puolueiden ajatuksiin. Tällöin oppii argumentoimaan kokonaiskuvan perusteella. Joskus pitää altistua kritiikille omassa ryhmässä. Silloin puolueen ajattelu ja linjaukset kehittyvät.
Mitä korkeampiin asemiin poliitikko nousee, sitä paremmin on nähtävä koko Suomen tarpeet. Aikio-Tallgren ihmettelee pohjoissavolaisiin kansanedustajiin kohdistuvaa kritiikkiä.
– Mielestäni Pohjois-Savossa on kelpo edustajat ja selkeät tavoitteet maakuntaliitossa. Ole helikopteriasennossa – näkyy paremmin. Rakasta maakuntaasi mutta ajattele kuitenkin Suomen parasta.
Yrityslobbari kuitenkin pohdiskelee, onko kahden maakunnan vaalipiiri vienyt tehoja ja terää Pohjois-Savon edunvalvonnasta.
– Olemmeko hävinneet joissain yksittäisissä asioissa Pohjois-Karjalalle? Olisiko tässä miettimisen paikka? Ellei maakuntien välillä ole aitoa yhteistä liimaa, onnistuuko edunvalvonta niin kuin sen toivottaisi onnistuvan? On pohdittava, miten korvataan puute, jos maakunnalla ei ole omaa ministeriä.
Aikio-Tallgren heittää tuleville kansanedustajille pureskeltavaksi ison strategisen kysymyksen. Miten brändäämme ja paketoimme Pohjois-Savon ja Itä-Suomen agendat entistäkin helpommin myytäviksi tavoitteiksi?
– Itä-Suomen keskus, Kuopion kaupunki on onnistunut kehittämistyössään, mikä näkyy veto- ja pitovoimamittareissa. Taustalla vaikuttavat myös urheilu -ja kulttuurisaavutukset sekä persoonallisen maakunnan meininki.