Hallitusneuvotteluissa poliitikot ratkovat, millaisiin sopeutuksiin hyvinvointialueet joutuvat. Työntekijät puhuvat kaaoksesta. Alueet ruinaavat lisää rahaa. Hallitusneuvottelijat puhuvat puolestaan leikkauksista. Moni sote-guru väittää, että rahoituskriisi ratkeaa vain yhdistämällä hyvinvointialueita. Esimerkiksi poliittinen toimija ja sote-asiantuntija Olli-Pekka Ryynänen (kok.) esittää Savon Sanomissa (10.5.2023), että hyvinvointialueiden määrä pitäisi puolittaa ja Pohjois-Savon hyvinvointialueeseen voisivat liittyä Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala.
Pienehköksi puolueeksi kutistunut keskusta onnistui viime kaudella junailemaan maakuntapohjalle perustuvat hyvinvointialueet. Hallitus syntyi ja pysyi kasassa keskustan tuella. Kiristysruuvi toimi ja keskusta sai palkkioksi maakunnallisen sote-himmelin, jolla puolue laski maksivoivansa poliittisen valtansa.
Perussuomalaiset kuitenkin horjuttivat eduskuntavaaleissa keskustan hegemoniaa myös maakunnissa. Olikohan flirttailu punaviherkoneen kyljessä suututtanut maaseudun isännät ja emännät? Nyt on kepun parempi livahtaa oppositioon ja jättää persut sote-myrskyn silmään. Maaseudun väki on raivoissaan, kun terveyskeskus ei pysykään kylän raitilla ja leikkaukset vaativat terveysturismia kotikylästä kaupunkeihin ja väestökeskittymiin. Sekin on hyvä muistaa, että Suomessa on vain muutama elinkelpoinen kaupunki, kuten aluetutkija Timo Aro voi todistaa. Onneksi Kuopio kuuluu joukkoon. Sote-palvelut nimittäin keskittyvät sinne missä ihmiset asuvat.
Onko se ylivoimaista, jos Iisalmesta tai Varkaudesta joutuu matkustamaan tunnin Kuopioon, jos keskitetty hoito nostaa laatua harvinaisissa operaatioissa? Olisiko aika laittaa politiikka jäähylle ja alkaa kehittää sote-palveluista siten, että kalliita palveluita keskitettäisiin sinne, missä valtaosa väestöstä asuu? Lääkärin vastaanotto voistaisiin järjestää lähipalveluna hyödyttäen digi- ja telepalveluita sekä pyörillä liikkuvia vastaanottopisteitä.
A-studiossa (12.5.2023) terveydenhuollon professori Kristiina Patja vaatii remonttia terveyskeskuksiin tokaisemalle, että ”terveyskeskukset pitäisi räjäyttää”. Patja pitää täysin kohtuuttomana sitä, että jokaisessa kuntakeskuksessa olisi ”sote-pytinki ja täyden palvelun kattaus”.
Toimiva sote-keskus ei kunnioita kuntarajoja yhtään enempää kuin tehokas hyvinvointialue ei mahdu hallinnollisten maakuntarajojen sisälle.
Suomessa on liikaa myös sairaaloita. Hoitajat eivät riitä liian tiheässä sairaalaverkostossa ja on yksi syy hoitajapulaan. Pieniin sairaalayksiköihin eivät pätevät erikoislääkärit edes hakeudu. Jotain on pielessä, jos hoitoa ei saa, vaikka Suomen terveydenhuollossa on maailman korkein työtekijämäärä.
Terveyttä pitäisi myös edistää eikä keskittyä vain sairaiden hoitoon. Kumpia hallitusneuvottelijat kuuntelevat kauppaliikkeiden lobbareita vai terveysasiantuntijoita?
Kauppaliikkeet vastustavat KELAn ja THL:n kannattamia sokeri-, suola- ja rasvaveroa. Kaupat möisivät myös viinejä ja lääkkeitä, jos hallitusneuvottelijat eivät ole turhan tarkkoja kansanterveyshuolista. Nyt on H-hetki vaikuttaa, kenellä on edes välikäsien kautta kanavia Säätytalon neuvotteluihin.