Kuopiolainen Jenny Koponen päätyi yrittäjäksi likipitäen vahingossa. Valmistuttuaan Savon ammattiopistolta autonasentajaksi vuonna 2014, hän päätyi töihin autofiksaamoon Kuopiossa.
– Vaihtoautoja myyvästä liikkeestä kysyttiinkin, olisinko halunnut alkaa fiksaamaan – eli pesemään ja vahaamaan – heille autoja. Vieressä oli hallitila, joka minulle voitiin vuokrata, Koponen muistelee.
Siirtymä oli niin nopea, ettei sitä oikein ehtinyt Koposen mukaan edes jännittää. Hänen yrityksensä Auto Hohde J.Koponen perustettiin vuonna 2015.
– Ainoa mitä mietin siinä kohtaa oli, että on pakko tehdä todella lujasti töitä, että saa maksettua firman aloituksen ja hoidettua laskut.
Yrittäjyyden alussa oleville on tarjolla starttirahaa ja erilaisia kursseja, mutta Koponen sivuutti ne. Starttirahan saaminen olisi edellyttänyt yrittäjyyskurssin käymistä. Ensimmäinen tarjolle tuleva kurssi olisi mennyt vasta tulevana talvena, joten yrityksen käynnistäminen olisi lykkääntynyt melkein vuodella.
– Ajattelin että ei tässä mitään kursseja tarvita. Että ehdin itsekseni tehdä saman rahan monta kertaa siihen mennessä kun kurssi päättyy.
Ainoa mitä mietin siinä kohtaa oli, että on pakko tehdä todella lujasti töitä.
Alkujaan Koposesta oli tarkoitus tulla liikunnanohjaaja. Hän haki Savonlinnassa toimivaan Tanhuvaaran urheiluopistoon ensimmäisenä hakuvaihtoehtonaan. Toisena oli Sakkyn autonasentajalinja.
– Autopuolelle hakiessa en ajatellut työllistymistä ollenkaan. Olin melko varma että pääsen Tanhuvaaraan. Isäni on kuitenkin tehnyt kaivinkonehommia, olemme siskoni kanssa aina olleet hänen matkassaan. Ehkä autoala lähti jotenkin sieltä, Koponen miettii.
Koposen tapaan myös hänen isänsä on yrittäjä, ja yrittäjyys on aina tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.
– En vaan ihan niin nopeasti ajatellut alkavani siihen.
Koponen aloitti yritystoiminnan vastavalmistuneena parikymppisenä. Nuori naisyrittäjä autoalalla kohtasi hiukan epäilyä, mutta järin suuriin ennakkoluuloihin hän ei törmännyt.
– Menin vaan tuulta päin. Kun joku tuo auton pestäväksi, teen työn hyvin ja annan työn puhua puolestaan. Sen jälkeen ei tarvitse itse enää kertoa, osaako vai eikö. Nyt asiakaskunta on jo aika vakiintunutta.
Autopesula elää sesonkien mukaan. Kesäisin halutaan Koposen mukaan ehdottomasti eniten maalipinnan kiillotuksia, vahauksia ja myllytyksiä eli koneellisia kiillotuksia. Talvella kysytyimpiä ovat päältäpesut ja sisäpuhdistukset.
– Kesällä ulkopesut jäävät yleensä vähemmälle, koska moni pystyy pesemään auton omassa pihassa.
Se, kuinka monta autoa Koposella käy päivässä, vaihtelee päivä- ja työkohtaisesti. Päältäpesuja saa mahtumaan aukioloaikaan tehokkaimmillaan 14–15. Myllytykseen menee helposti koko päivä.
– Mieluiten teen myllytyshommia, siihen saa keskittää päivän rauhassa. Toisaalta sisäpuhdistuksissa näkee oman kädenjälkensä ja tietää, että asiakkaalla on mukavampi olla sisällä sen jälkeen. Ylipäätään pidän siitä, että tässä työssä voi olla monelle se viimeinen apu. Joskus tulee tilanteita, että asiakas on surkeana kun autoon on tullut vaikka naarmu ja hän pelkää, ettei enää auta kuin ottaa hirmu kallis remontti. Usein silloin pääsee rauhoittelemaan, että tämä ei ole maailmanloppu, tämän saa kyllä minunkin keinoillani kuntoon.
Kahdeksan vuoden takaiselle itselleen ja muille uransa alussa oleville yrittäjille Koposella on neuvo:
– Hinnoittele itsensä järkevästi. Minäkin tein aluksi liian halvalla. Itsensä kannattaa reilusti hinnoitella juuri niin, kuin siitä työstä kuuluukin saada.