Kuopiolainen Päivi Kivivuori valmistaa käsin koruja itse poimimistaan kukista. Hän on myös Erja Lyytisen korvakorujen toimittaja.
Tämä on minulle täyttä terapiaa. Näin kuvailee kuopiolainen Päivi Kivivuori koruharrastustaan. Kivivuori valmistaa käsin korvakoruja, kaulakoruja, sormuksia ja rannekoruja kirurgin teräksestä. Usein yöllä syntyvistä ideoista alkunsa saaneissa koruissa voi olla niin valokuvia, kuin Kivivuoren omasta puutarhasta poimittuja kukkia tai koristeellisia feikkikiviä.
– Teen koruja inspiraatiosta sekä puhtaasta ilosta ja nautinnosta.
Kivivuoren käsissä valmistuvat myös maailmankuulun blues-kitaristi Erja Lyytisen nimikkokorut, jotka ovat myynnissä muusikon fanikaupassa. Plektra-korvakoruja, joissa on Lyytisen nimmari, ovat niin sanotusti ainoaa laatuaan, eikä hän valmista plektra-koruja muuten.
– Yhtenä yönä selasin nettiä linkistä linkkiin, kun idea pulpahti päähäni. Tein korun ja halusin lähettää sen Erjalle ihan muuten vain lahjana. Hän kuitenkin ihastui siihen niin paljon, että halusi niitä myyntiin ja näin meille syntyi yhteistyö.
Olipa koruun tulossa kuva tai aito kukka – prosessi on samanlainen. Ensin Kivivuori mallaa valittuun korupohjaan tulevan lasin haluamaansa kohtaan. Sen jälkeen hän lisää kiinnitysaineen, jolla lasi tarttuu materiaaliin. Kiinnitysaineen on annettava kuivua noin tunnin ajan, jonka jälkeen koru tehdään loppuun.
Korujen valmistus hoitaa minua kaikin puolin.
– Kokonaisuudessaan yhden korun valmistaminen vie kuivumisien kanssa hieman yli vuorokauden. Toki teen tai suunnittelen useampaa korua yhtä aikaa, eli kun osa kuivuu, niin valmistelen toista. Ihan viimeisin vaihe on, kun putsaan ja kiillotan korut sekä laitan mahdollisen kaulaketjun, joka kuuluu kaikkiin kaulakoruihin. Tykkään valmistaa settejä, eli esimerkiksi kaulakorun ja korvakorut tai rannekorun ja sormukset.
Aidoista kukista tehtäviin koruihin täytyy lisätä myös keräämis- ja prässäysaika. Kivivuori poimii kukat pääsääntöisesti oman siirtolamökkinsä puutarhasta. Sen jälkeen hän kuivaa enimmän kosteuden pois ja laittaa kukat kirjojen väliin prässäytymään. Kuivumisprosessi kestää vähintään kaksi, mieluummin kolme viikkoa. Kivivuoren puoliso hoitaa puutarhan, Kivivuori "korjaa sadon". Korussa kukka ilahduttaa käyttäjäänsä, jopa vuosia kukkimisen jälkeen.
– Kukkakorujen tekeminen ei ole kärsimättömän tekijän hommaa. Kukat ovat myös hyvin hauraita käsitellä. Kukkakoruihinkin sain idean yöllä. Se oli pitkä kolme viikkoa odottaa kukkien kuivumista, että pääsin tekemään ensimmäiset, Kivivuori nauraa.
Vuosien varrella Kivivuori on kokeillut lukuisia eri korumateriaaleja aina fimosta hartsiin. Teräkseen hän päätyi, koska halusi olla varma siitä, mitä myyntiin menevät korut sisältävät. Korujen tekijänä hän on hakenut vinkkiä kansalaisopiston kursseilta, mutta on muuten täysin itseoppinut.
– Materiaali on hyvin allergiaystävällinen, jolloin se sopii lähes kaikille. Materiaali kestää myös hyvin käyttöä, mutta olen silti suositellut, ettei korujen kanssa mennä saunaan tai uimaan.
Koulutukseltaan Kivivuori on sosiaaliohjaaja, mutta hänellä on aina ollut intohimo käsillä tekemiseen. Hän on tehnyt ja myynyt koruja muumana vuoden ajan sivutoiminimellä Lupune, joka on tullut jo edesmenneestä rakkaasta koirasta. Kokopäiväiseksi työksi Kivivuori ei halua korujen tekemistä muuttaa, sillä kuten hän alussa sanoi: Korujen tekeminen on hänelle terapiaa ja varmasti vain harva pystyy vertamaan tulonlähdettään terapiaan.
– Kaikki vapaa-aika minulla tähän menee. Minulla on työhuone kaupungissa ja kesät teen niitä mökillä. Mutta se on minun terapiaa ja korujen valmistus hoitaa minua kaikin puolin. Koruja tehdessä, uppoudun siihen täysin enkä voi keskittyä muuhun ja saan lopputuloksella vielä ilahduttaa muita. Haluan kuitenkin pitää tämän harrastuksena, koska silloin se tuottaa iloa minulle. Jos minun pitäisi tällä laskut maksaa, ei tekeminen olisi enää yhtään hauskaa.
Tulevaisuuden haaveena Kivivuorella kuitenkin on oma verkkokauppa. Tällä hetkellä koruja on myynnissä vain Pikku Pietarin torikujalla. Erityisesti hän haaveilee, että voisi tehdä enemmän koruja ihmisille rakkaista valokuvista.
– Olen muutamia sellaisia tehnyt ja niiden tekeminen on aivan spesiaalia, koska korusta tulee hyvin henkilökohtainen sen saajalle. Se on monesta ihanaa, kun itselle tärkeän kuvan saa vaikka kaulakoruksi, jolloin se kulkee aina matkassa.