Suonenjoella sijaitsevan maamieskoulun pihalta löytyi 1948 nuorukainen, joka kertoi lentäneensä paikalle raketilla. Silvo Sokan kohu levisi ulkomaille saakka. Silvon veljentytär kirjoitti seikkailusta kirjan.
Kun 17-vuotias Silvo Sokka ”lensi omatekemällään raketilla” Kuopiosta Suonenjoelle vuonna 1948, levisi uutinen nopeasti paikallismedioista valtakunnan uutisiin ja aina ulkomaille saakka. Suuri sensaatio paljastui muutaman päivän päästä täysin keksityksi eli uutisankaksi, kun nuorukainen olikin oikeasti polkenut Suonenjoelle polkupyörällä ja joutui lopulta tempauksestaan naurunalaiseksi.
Tapahtunut oli Silvon suvun vaiettu julkinen salaisuus, josta ei saanut puhua, ja jonka tuottama häpeä oli niin suuri, että Sokan perhe päätyi vaihtamaan sukunimensä. Tapahtuman vuosipäivinä lehdistä usein soitettiin sukulaisille, mutta jo tuolloin Silvon veljentytär Riitta Salkea ohjeistettiin, ettei heille saa kertoa mitään.
Nyt 75 vuotta myöhemmin Salke haluaa vaalia setänsä tarinaa ja poistaa häpeän kerroksia suvun harteilta. Salke on kirjoittanut faktaa ja fiktiota yhdistävän kirjan: Silverstar – unelmien siipiväli, jossa raketista piirtyy Silvon ja kirjailijan välille yhteinen kulkuväline, jossa ollaan vähän kesken, eivätkä unelmatkaan pysy paikoillaan. Kirja ilmestyi tapahtuman vuosipäivänä 7.10.
– Vuonna 2018 irrottauduin töistä vaihtaakseni ammattia kirjailijaksi. Olen käynyt useita kirjoittamisen kursseja ja kerran eräällä kurssilla opettajani antoi tehtäväksi pohtia, mistä et ikinä kirjoittaisi. Laitoin listaan, että Silvo-sedän raketista ja tajusin, että juuri siitähän minun pitää kirjoittaa.
Siitä alkoi työstäminen. Salke on kerännyt kirjaan kaiken mahdollisen taustatiedon, mitä hän on setänsä skandaalista löytänyt. Materiaalina on käytetty niin Ylen arkistoja, vanhoja lehtiä, poliisin tutkintapöytäkirjoja, Joensuun maakunta-arkistoa ja kansalliskirjastoa sekä Silvon kirjeenvaihtoa.
– Kirja on suloinen faktan ja fiktion sekoitus, jossa seikkaillaan kahdella eri aikatasolla, 1940-luvulla ja tässä päivässä. Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan yritän löytää ymmärrystä Silvon, vain 17-vuotiaan pojan teolle ja tarinassa on mukana myös paljon itseäni ja haasteista esikoiskirjailijana.
Kirjan kustantaa Momentum Kirjat ja teosta pyöritelty tekovaiheessa ammattilaisten kanssa. Salke sanoo, että kirjan kirjoittaminen on ollut pitkä prosessi, joka viivästyi, kun hän sairastui välissä vakavasti. Kirjoittaessaan hän kävi läpi kaikkia mahdollisia Silvon tunteita. Savolainen viäräleukuus on voinut tuntua perheestä pilkalta, vaikka noloin tapaus oli lopulta lehdistölle, joka huijaukseen lankesi. Salke on pohtinut, että jos tapahtuma olisi sattunut vaikka Pohjanmaalla, olisi Silvolle varmaan pystytetty raketti muistoksi, että meidän poikapa se keksi aikamoisen tarinan.
– Kirjoittaminen oli paikoittain raskasta, mutta halusin poistaa suvun taakkaa hartioilta. Koko tapaus on tavallaan paradoksi, koska se oli hyvin julkinen, mutta samaan aikaan sitä yritettiin meillä perheessä piilotella. Ymmärrän kuitenkin sen maineen ja kasvojen menetyksen, mitä Silvon sepitetty tarina on aiheuttanut. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että kaikki teinit toilailevat ja, että jokaisesta suvusta löytyy asioita, joita haluttaisiin piilotella. Oliko Silvon tempaus keino lähteä pois vai vain teinipojan päähänpisto. Motiivista ei kukaan lopulta tiedä.
Salken isä eli Silvon veli ja yksi sisko on elossa vielä. Silvon kohtalo tapahtuneen jälkeen on lähipiiriltä pitkälti hämärän peitossa. Jälkeenpäin on selvinnyt, että Silvo on mitä luultavimmin vaikuttanut jossain Turun suunnilla ja valmistunut aikoinaan ainakin sahateollisuuskoulusta sahateknikoksi Kotkassa. Veljekset kävivät silloin tällöin kirjeenvaihtoa, mutta lopulta kirjoitteleminen jäi. Silvo Sokka kuoli vuonna 2010 Uudessakaupungissa.
– Silvoa kutsuttiin suvun kesken Sakuksi. Muistoja isällänikin on kovin vähän, sillä hän oli vasta viisivuotias tapahtuneen sattuessa. Silvo oli perheetön mies. Harvassa kirjeenvaihdossa oli välillä mukana piirustuksia esimerkiksi talon pihapiiristä. En tiedä, onko tapahtunut seurannut setääni vielä aikuisuudessa, enkä itse häntä ole häntä koskaan tavannut.
Kirjan lisäksi Salke on teetättänyt Silvon piirtämästä raketista myös näköiskaulakoruja. Hopeiset riipukset on valmistanut Pipsa Pasanen. Kun korut tulevat myyntiin, niistä jokaisesta menee vielä määrittelemätön summa Who Cares hyväntekeväisyysjärjestön kautta syrjäytyneiden nuorten tukemiseen.
– Halusin korun kirjan rinnalle tukemaan ajatusta auttamisesta. En usko, että Silvo oli syrjäytynyt, mutta nuoruus on vahvasti etsikkoaikaa, jolloin voi joutua väärälle polulle. Olisi hyvä herätä siihen huoleen aiemmin kuin liian myöhään.
Juttua muokattu 11.10.2023 klo 8.35. Korjattu virhe Silvo Sokan koulutustaustassa. Silvo Sokka valmistui aikoinaan sahateollisuuskoulusta sahateknikoksi Kotkassa, ei sähköteknikoksi kuten jutussa alun perin luki.