Tarotin kitaristi Sakari Hietala on säilyttänyt lähes kaikki fanilahjat, mitä hän on muusikkouransa aikana saanut. Tammikuussa hän sai vielä omalla kuvalla varustettuja plektra-koruja.
Tuoppeja, koruja, erikoisia koriste-esineitä, pipoja, rättejä, saippuoita, voodoo-nukke, pirunpää-tuhkakuppi, pitkiä kirjeitä ja tavaroita, joiden käyttötarkoitus ei ole vielä tähänkään päivään mennessä selvinnyt. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, kuopiolainen Tarot-kitaristi Sakari Hietala on saanut faneiltaan lahjaksi vuosien saatossa. Myös ne kuuluisat pikkuhousutkin, joita artisteille keikoilla heitellään ja vähän muutakin epämääräistä. Erityisesti fanipostia ja -lahjoja tuli Tarot-yhtyeen kulta-aikana 80-luvulla.
– Tuli kirjekuoria, joissa oli karvakiehkuroita, jotka ei todellakaan olleet hiuksia. Ja sellaisia kirjeitä, missä kerrottiin kuinka meidät käytännössä syödään elävältä, kun tullaan paikkaan X keikalle. Ne oli niin yksityiskohtaisia kuvailuja, että melkein soitettiin managerille, että ei mennä sinne, mies nauraa.
Suurin osa fanien lahjoista on kuitenkin ollut asiallisia, vaikka olisivatkin kummallisia. Tarotin kitaristi kertoo, että hän on säilyttänyt kaikki fanilahjat vuosien varrelta, koska jokaisella niistä on joku tarina. Ne koristavat miehen kotia ja työhuonetta.
– Siellä on kirjahylly täynnä kaikenlaista. Vielä kun muistaisi, mistä kaikki on peräisin, mutta en minä niitä ole halunnut hävittää. Parhaita lahjoja ovat olleet sellaiset, mitkä ovat tulleet ihan käyttöön kuten tuopit ja possupipo.
Tammikuussa Hietalan kokoelma täydentyi, kun bändiä 16-vuotiaasta asti fanittanut, nyt jo pian 50-vuotias Päivi Kivivuori pääsi antamaan Hietalalle ihan kädestä käteen itse tekemiään Tarot-koruja. Plektra-koruja koristi Tarotin ensimmäisen albumin Spell of Ironin levyn kansi ja toisella puolella Hietalan valokuva. Inspiraatio oli syntynyt bändin viime kesäisestä paluukeikasta.
– Kyllä nämä koristeeksi kotiin menevät ja Nina-vaimolle, iloitsi artisti lahjasta.
Kivivuori kertoo, että hän tutustui Tarotiin muuttaessaan Kuopioon. Kaverit soittivat Spell of Iron -levyä ja Follow me into madness iski lujaa 16-vuotiaaseen teiniin. Jossain vaiheessa elämää bändi jäi hieman taustalle, mutta vuonna 2017 rakkaus syttyi uudelleen, kun Kivivuori tapasi nykyisen puolisonsa.
– Tarot on yksi mieheni ikisuosikki ja häneen tutustuessa bändi alkoi elää uutta elämää myös minulle. Tarot soi kuulokkeissa aina kun on hyvä fiilis ja bändi yhdistää minulle niin onnellisen nykyhetken kuin ihanat nuoruusvuodetkin. Tarotissa viehättää erityisesti asenne, joka on säilynyt tähän päivään asti.
Fanityttö tunnustaa, että on tehnyt Hietalalle fanilahjoja aikaisemminkin: tiskirätin ja possusaippuan. Kumpaakaan Hietala ei ole raaskinut käyttää. Kivivuorella itsellään oli nuorempana fanipaita. Hän toivoisi, että bändi teettäisi vielä uusia fanipaitoja ja tarkoitus on suunnata jollekin kesän julkistetuista keikoista.
– Toivon mukaan vointini olisi sellainen, että päästäisiin katsomaan bändiä kesällä Ratinaan tai KuopioRockiin. Mieheni on niin kateellinen tästä tapaamisesta, innostunut nainen hehkui.
Viimeisin fanilahja ennen Kivivuoren koruja oli velipoika Markon tuoma voodoo-nukke Etelä-Amerikasta. Hietala muistelee, kuinka kerran Meksikossa joku olisi halunnut antaa bändille kaikki mahdolliset paikalliset viinat, mutta yhtye ei voinut niitä ottaa.
– Antoivat sitten semmoset julmetun kokoiset sombrerot, jotka eivät mahtuneet mihinkään. Muut jätkät muistaakseni hermostuivat ja heittivät ne pois, mutta minä toin sen kotiin asti.
Meksikon reissulta Hietalalla on toinenkin bändin myyntitavaroihin liittyvä muisto. Ennen keikkaa bändin jäsenet pyörivät keikkapaikan ulkopuolella. Eteen sattui koju ja toinenkin, jossa myytiin niin paitaa, kaulakorua kuin kaiken maailman muutakin hilpettä Tarotin logolla.
– Ne oli siis ihan piraattituoteita. Tekivät siinä kadulla. Oli logolla varustettua paitaa, tinakaulakorua ja kahvimukia. Paitoihin oli katsottu kaikki meidän keikkapäivät ja illan toinen bändikin, ja meistä oli tehty yhteiskaulakoruja. Tuhlattiin sitten viimeiset jenkkidollarit ostamalla omia piraattituotteita, eikä myyjät tajunneet, että me ollaan se bändi. Omia paitoja ei yllättäen myyty paljon paskaakaan, Hietala nauraa.
Hietala kertoo, että sosiaalisen median myötä fanien yhteydenotto on muuttunut. Jos ennen laitettiin pitkiä kirjeitä, nykyisin laitetaan suoraa viestiä idolin inboxiin. Nopeassa yhteydenottomahdollisuudessa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
– Kirjeet menivät aikoinaan ohjelmatoimistolle ja kerralla tuli 3–4 kuukauden läjä. Somekommentointiin verrattuna ne olivat persoonallisempia, koska piti kirjoittaa käsin ja miettiä. Osa haukkui, mutta enemmän kerrottiin, miksi on alkanut kuunnella meidän musaa, mitkä keikat on nähnyt. Paljon kirjoitettiin myös tekniikasta ja laitteista. Sitten tuli sähköpostit ja nykyisin se on some ja se on aika raadollista. Messenger huutaa ihan milloin tahansa ja ihmiset soittavat humalapäissään aamuyöllä. Siksi monet, kuten veljeni – eivät itse päivitä somea, vaan sen tekee joku muu. Mutta sekin on globaali ilmiö ja tätä päivää. Suurin osa viesteistä ja palautteesta on kuitenkin hyvää ja mukavaa, itse useita eri sometilejä ylläpitävä kitaristi sanoo.
Muokattu 25.1.2023 Korjattu virheet kahdessa kuvatekstissä. Sombreron Hietala sai Meksikon keikalta ei kiertueelta ja yhdeltä fanilta hän sai Tarot-kellon, ei tuhkakupin.