Annukka Palmén-Väisäsen korona-aikana löytämä harrastus on kasvanut intohimoksi.
Annukka Palmén-Väisänen teki ensimmäisen kirjoneuletyönsä vuonna 2017. Tuolloin syntynyt villasukka on yhä pariton.
– Sitä ennen olin tehnyt muutamat perusvillasukat. Neulominen tuntui silti vaikealta, joten virkkasin mieluummin, Palmén-Väisänen kertoo.
Hänen äitinsä on taitava käsityöihminen, mutta nuorena tyttönä hän ei ollut ottanut äidin neuvoista onkeensa. Myöhemmin käydystä marttojen sukkakurssista ei siitäkään ollut apua.
Nyt Annukka Palmén-Väisänen ei muuta tekisikään kuin neuloisi. Paitsi suunnittelisi neuleita, kävisi neulemiiteissä ja ylläpitäisi neuleaiheista Instagram-tiliään. Mitä ihmettä on tapahtunut sitten parittoman kirjoneulesukan? Se sama mikä muutti lähes jokaisen suomalaisen elämää jollakin tavoin, joko pysyvästi tai tilapäisesti. Korona.
– Neulomiseni lähti kunnolla liikkeelle vuonna 2020 korona-aikaan. Taitojen ja innon lisääntymistä nopeutti internetin ihmeellinen maailma, josta löytyi neuvoja, ohjeita ja ideoita joka lähtöön, Palmén-Väisänen kertoo ja jatkaa:
– Samaan aikaan kun korona alkoi, työpaikallani perustettiin etänä toimiva neulomiskerho. Kokoonnuimme tiistaina ja torstaina ruokatunnin ajaksi tekemään yhdessä esimerkiksi villahametta ja huivia. Homma lähti lapasesta eikä loppua näy.
Parasta neulomisessa on sen meditatiivisuus ja riemu onnistumisesta.
Palmén-Väisänen tekee mieluiten kirjoneuleita ja neulepaitoja. Villasukissa on hänen mukaansa se ikävä puoli, että sukalle pitää neuloa pari. Niitäkin hän silti neuloo, esimerkiksi joululahjoiksi valmistui juuri neljät sukat ja kahdet lapaset.
– Neulon joka päivä, mutta aika vaihtelee vartista useisiin tunteihin ja riippuu esimerkiksi siitä, paljonko kyseisenä päivänä on etäpalavereja, joiden aikana ehtii neuloa.
Yleisradiossa art directorina työskentelevällä Palmén-Väisäsellä on neule mukana myös läsnäpalavereissa, kahvilassa ja bussissa sekä auton kyydissä istuessa.
– Kohta ollaankin lähdössä lomalle Lappiin. Pitää miettiä valmiiksi, mitkä neulomukset otan automatkalle mukaan.
Palmén-Väisäsellä on samanaikaisesti useita neuleita työn alla. Juuri nyt on hieman seesteisempi aika, kun joululahjaneuleet on tehty ja uudeksi vuodeksi valmistui neuleliivi itselle.
Alkumetreillä on perheen 10-vuotiaan pojan toivoma neuleliivi, johon tulee kelttiläinen palmikkokuvio. Palmén-Väisänen on suunnitellut liivin itse, ja sen toteutuksessa hän kokeilee ensimmäistä kertaa steekkausta. Kyse on pyöröneuleen eli suljetun neuleen auki leikkaamisesta.
Seuraavaksi vuorossa on pitkään mielessä pyörineen Nurmijärvi-neuleen suunnittelu ja toteutus. Neuleen kuviot hän poimii Nurmijärven luonnosta.
– Suunniteltavien ja toteutettavien neuleiden lista on pidempi kuin käytettävissä oleva aika. Olisin onnellinen, jos voisin neuloa täysipäiväisesti, Palmén-Väisänen tuumaa ja jatkaa:
– Parasta neulomisessa on sen meditatiivisuus ja riemu onnistumisesta kun saa jotain itse tehtyä ja kaunista valmiiksi. Myös uusien tekniikoiden ja taitojen oppiminen innostaa jatkamaan neulomista.
Neulomiseen liittyy yhä enenevässä määrin myös eettinen puoli. Palmén-Väisäselle on tärkeää tietää, mistä hänen käyttämänsä langat tulevat ja että niissä käytetty villa on peräisin hyvin kohdelluista eläimistä.
– Käytän nykyisin enimmäkseen sataprosenttista villaa, joka tulee suomalaisilta tuottajilta. Suomessa on yhä enemmän alan yrittäjiä, joten villaa ei tarvitse kuljettaa maailman toiselta laidalta. Tämä auttaa myös suomalaisten alkuperäisten lammasrotujen säilymistä.
Välillä Palmén-Väisänen ostaa myös nettikaupoista ulkomaisia tuotteita, mutta pyrkii aina katsomaan, että ne kestävät eettisen tarkastelun.
Tärkeää hänelle on myös suomalaisen käsityöperinteen ylläpito ja se, että harrastuksen voi jakaa oman äidin kanssa.