Pehtoorin talosta vanhasta ruutuvihkosta löytyi karamelliruutujen resepti, jota testataan Marskin ilta mielessä.
Rauhalahden kartanolla riittää tarinoita, joita yrittäjä Petra Jokilinna tahtoo kertoa eteenpäin.
Jokilinna innostuu, kun hän tekee puheessaan aikamatkaa vuoteen 1873 ja nostaa esille tuttuja nimiä.
– Kartano on rakennettu Vänrikki Stoolin tarinoiden Ukko Loden tyttärelle Sofie Charlottelle häälahjaksi. Historiansa saatossa kartanolla on ollut yksityisiä perheitä omistajina aina 1970-luvulle saakka, hän taustoittaa.
– Talossa on asunut Jalkasia, kuten Kallavesj-laulun sanoittanut Aaro Jalkanen, ja myöhemmin Hallmanin kauppiassukua. Kuopiossa kuvaamoaan pitänyt Victor Barsokevitsch on ottanut kartanon miljöössä valokuvia. Tiluksilla on vieraillut myös presidentti Svinhufvud. Olenkin miettinyt, laittaisinko presidentti Stubbille vinkkinä ääniviestiä, että maan johdolla on tapana ollut käydä paikalla.
Pihapiiriin on viime aikoina istutettu uusia omenapuita ja runkoruusuja, lajikkeita, joista kartano oli aikoinaan tunnettu.
– Rauhalahden kartano on toiminut Harjulan tilan vuoroviljelytilana, Jokilinna tarinoi.
Remontoidussa Rauhalahden kartanossa pidetään häitä, ristiäisiä, syntymäpäiviä, karonkkajuhlia ja yritysten kesäpäiviä sekä muita kemuja. Alakerrasta löytyy kahvila ja yläkerrasta viiden majoitushuoneen boutique-hotelli, joka on Petra Jokilinnan mukaan herättänyt kiinnostusta persoonallisia yöpymispaikkoja etsivien bisnesmaailman johtajien keskuudessa.
Pehtoorin talon edustalla tepastelee 11 alpakkaa, joista pienin, Prinssi Harryksi nimetty, syntyi elokuun alussa. Aitan ylisillä järjestetään teemailtoja, esimerkiksi maalataan, tanssitaan ja juodaan skumppaa.
– Matti Pitkänen hankki kartanon omistukseensa vuonna 2008. Minä lähdin toimintaan mukaan vuoden 2023 syksyllä aluksi konsultoimaan remonttiasioissa, aikaisemmin korjausrakentamisen yrityksessä osakkaana ollut, sisustajaksi opiskellut ja myös hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen hankkinut Jokilinna kertoo.
– Eikä aikaakaan, kun olin yrittäjä ja majatalon pyörittäjä sydänmaillani. Lapsena kävin 12 vuoden ajan ratsastamassa kartanon vieressä sijaitsevalla Rauhalahden Ratsastuskoululla. Rauhalahden maisemaa olen katsonut lapsuuteni ajan Särkiniemen rannalta. Välillä kävin maailmalla Brysselissä töissä viiden tähden hotellissa. Sieltä pyydettiin jäämään, mutta veri veti takaisin Kuopioon.
Kun kartanoa remontoitiin, Petra Jokilinna koki vahvoja tuntemuksia väreistä tyyliin, ”tämän täytyy olla sininen”.
– Kun huoneesta oli sinistä lattiamattoa myöten tehty sininen, kirvesmies ilmanvaihtokanavien teon aikaan alkoi porata reikiä vanhan hirren läpi. Poran terään jäivät kuin vuosirenkaat kaikki tapetit mitä seinässä oli ikinä ollut. Kaksi ensimmäistä tapettia olivat väriltään sinisiä, Jokilinna sanoo.
– Takan maalausprojektissa tunsin vihreän vahvana. Kun aloin rapsutella valkeaa pois pinnasta, sen alta löytyi vihreä.
Jokilinna kertoo, että kartanon portaita kävellään ylösalas. Keittiöstä kuuluu toisinaan kilinää ja kolinaa. Pöytiä katettaessa saattaa kakkulapio yhtäkkiä tipahtaa.
– Joku taitaa hyväntahtoisesti, mutta topakasti tehdä tarkastusta, ovatko kahvikupit suorassa. Myös ulko-ovi käy useasti. Istun salongissa tietokoneen ääressä ja kuulen oven aukaisun. Huudan moi, ja menen ulko-ovelle. Pihalla ei näy jälkiä, vain koskematon hanki, Jokilinna kuvailee.
Kartano osallistuu Kuopion kaupungin 250-vuotisjuhliin vuonna 2025 järjestämällä Vuosikymmenet ovat meidän -tapahtumasarjan, joka käynnistyy jo tänä vuonna, elokuun viimeisenä lauantaina.
– Kartanon Masquerade Ball tarkoittaa puutarhanaamiaisia illallisineen 1800-luvun tyyliin. Tapahtumasarjan ideana on valita vuosikymmeniä kartanon matkan varrelta ja suunnitella vuosikymmenen ympärille ohjelma ja ruoka. Pukeutuminen ajan hengen mukaisesti on toivottavaa, mutta paikalle voi saapua ihan yhtä hyvin farkkuasussa. Kartanolle on jo ehtinyt kertyä aikakausien mukaista rekvisiittaa, jota saa lainata, hän toteaa.
– Pehtoorin talosta vanhasta ruutuvihkosta löytyi karamelliruutujen resepti. Aiomme testata sen, kun valmistelemme syyskuun teemaa, Marskin iltaa, jossa tarjoillaan perinteistä ronskia ruokaa, kuten vorschmackia, kananmunia anjovistäytteellä, makkararuokia ja kylmiä leikkeleitä. Ruokalajeja, joista kaikki tykkäävät, mutta joita kukaan ei enää juuri valmista. Olen ihan hulluna kaikkiin vanhan ajan old fashioned cooking -kokkausjuttuihin, ja sosiaalisessa mediassa mukana kaikissa aihepiirin ryhmissä.