Perinteinen mummokaava sai jäädä, kun sukkapuikot vaihtuivat rumpukapuloihin.
Kun mummot ottivat mikrofonista ja kitarankaulasta sekä rumpukapuloista kiinni, syntyi Suvivirrestä punk-versio. Lääkelauluun päätyivät Kela-korvaukset ja kaikki seitsemän pilleriä, jotka odottavat dosetissa.
Kappaletta Punkbändi kuunnellessa tulee harvinaisen selväksi, ettei tarvita ohjeita, sääntöjä tai johtajaa. Punk on asennetta, kun mummot sitä soittavat.
– Täyttä terästä, kultaa ja lyijyä, kovaa kanttia ja rohkeutta, HC Rapa kiteyttää musiikin ytimen poimien otteen biisistä.
– Sukkapuikot ovat vaihtuneet rumpukapuloihin. Ei aina tarvitse mennä perinteisellä mummokaavalla, kun mummo voi tehdä jotain muutakin. Ei kapinahengessä, vaan kokeillen ja tutkien, kertoo Päivi Miettinen, joka soittaa ja laulaa Mummopunk-bändissä.
Kun mummoilta kysyy, ovatko he kurittomia, vastaus on kieltävä. Ilmaus leikkisästi kuriton saa hyväksyviä nyökkäyksiä.
– Ihmisillä on meidän ikäisiä kohtaan odotuksia käyttäytymiseen liittyen. Meistä löytyy positiivista kapinahenkeä. Siinä on huumoria ja myös avoimuutta mukana. Olemme jo sen ikäisiä, että olemme kuulleet kaikki musiikkityylit 1950–1960-luvulta lähtien, joten nyt voimme siirtyä punk-musiikkiin rauhalllisin mielin, Miettinen ja Merja Suurniemi luonnehtivat.
Mummopunk on yhteisötaiteellista bänditoimintaa ikäihmisille, erityisesti heille, joilla ei ole aiempaa kokemusta soittamisesta tai musiikin tekemisestä. Mummopunk-kerho kokoontuu kahden viikon välein Kuopion keskustassa Kulttuuriareena 44:n tiloissa bändiluokassa.
– Kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika odottaa seuraavaa tapaamistamme. Ehtii miettiä moneen kertaan, että pääsisipä jo. Kukaan meistä ei ole tuntenut toisiaan entuudestaan, emmekä me tiedä toisistamme oikeastaan yhtään mitään, ja se on hirveän vapauttavaa. Ei tarvitse olla minkään ammatin edustaja. Emme tiedä, onko joku eronnut tai karannut, eikä tarvitse olla isoäitikään. Musiikki ja soittaminen on yhteinen juttumme, johon keskitymme. Yhteinen hetkemme on se juttu, punkmummot painottavat.
– Huumorimme natsaa yhteen. Olemme välillä nauraneet vedet silmissä. Ja mitä luksusta onkaan, kun on kolme ammattimuusikkoa meitä ohjaamassa, Pirkko Daavitsainen kiittelee pianon ääressä.
– Tämä on niin täysin erilaista, mitä on tottunut tekemään, mutta myös hyvin vapauttavaa. Helppoa soittaminen ei missään nimessä ole, vaan sen eteen joutuu tekemään töitä, mutta tykkään haasteista.
Jo ensimmäisellä keikallaan Puistokartanolla viime keväänä senioreille suunnatussa tapahtumassa kokoonpano teki kuulijoihin vaikutuksen.
– Yleisö lähti innostuneena mukaan meininkiimme. Poseerasimme kuin rokkistarat, kun ihmiset halusivat kanssamme yhteiskuvia, Merja Suurniemi muistelee.
Nyt punkmummoilla työn alla on kappale Maailman lapset, joka kertoo sodasta ja lasten käsimyksistä.
– Musiikilla on valtava voima. Isot bänditkin tekevät musiikilla maailmanrauhaa. Ammattimuusikot haluavat vaikuttaa. Suurempi osa ihmisistä kuuntelee heitä kuin poliitikkoja. Käykö niin, että kohta kaikki haluavat kuulla ennemmin punkmummoja kuin poliitikkoja? Merja Suurniemi pohtii.
– Kun porukassa on tutustuttu ja ystävystytty, olemme jutelleet isoista ja vaikeistakin asioista. Bändillä on mahdollisuus ammentaa ulospäin myös elämänkokemuksestaan, Mummopunk-kerhon ohjaaja, yhteisötaiteilija ja muusikko Tea Sorjonen toteaa.
Suvivirsi on punkmummojen ainoa coverkappale, muu tuotanto sanoineen ja sävellyksiin on omaa tuotantoa.
Treeneistä kotiin kun käy tie, mummot pursuavat energiaa. Ei haittaa, vaikka sormet ovat soittamisesta hellinä. Kotonakin tekisi mieli harjoitella.
– Basso alkoi soida sisälläni. Minulle on annettu vinkkiä, että osto- ja myyntiliikkeessä olisi bassoja myynnissä, ja olenkin käynyt siellä hiplaamassa soitinta, joka oli liian leveä. Toisikohan joulupukki minulle basson? Päivi Miettinen kysyy.
HC Rapa on poppoon sananikkari, joka soittaa innoissaan rumpuja.
– Kuten laulussammekin sanotaan, että ruosteiset rummut ja kuluneet koskettimet. Ohjaaja kysyi, haluatko nuo kotiin. Sanoin joo, ja pakkasin auton täyteen rumputarvikkeita. Kuin kaatopaikan ovelta, ovat just hyvät, oikeat rescuedrumsit.
Punkmummojen haaveissa on äänitteen tekeminen ja lisää keikkoja.
– Lontooseen olisi myös kiva mennä katsomaan Granny Punk -bändiä. Olemme katsoneet heidän tuotantoaan Youtubesta, Merja Suurniemi mainitsee.
Kerhon ohjaaja, yhteisötaiteilija ja muusikko Elina Selamo kertoo, että toiminnan tarkoituksena on ollut tavoittaa yli 60-vuotiaita henkilöitä. Mummopunk-kerhon ikähaitari on tällä hetkellä 66–79 vuotta.
– Monella tämän hetken ikäihmisellä, varsinkaan naisella, ei ole ollut mahdollisuuksia harrastaa soittamista, vaikka kiinnostusta olisi ollut. Tämä on johtunut usein harrastusmahdollisuuksien puutteesta tai siitä, ettei ole ollut varaa harrastaa, mutta myös asenteista, esikuvien puutteesta ja siitä, että naiset ovat perinteisesti äidiksi tultuaan jääneet pitämään huolta kodista ja lapsista, hän sanoo.
– Ikäihmisiä töissämme ja muussa elämässä tavatessamme olemme tulleet tietoisiksi siitä, että kaikki tämän päivän ja tulevaisuuden ikäihmiset eivät todellakaan enää halua kuunnella tai laulaa virsiä ja kansakoulun laulukirjan kappaleita. He ovat olleet nuoria 1960–1970-luvuilla ja kuunnelleet rokkia ja myös punkkia sekä liftanneet keikoille.
Kuopion kaupungin kansalaistoiminnan palvelut rahoittaa bänditoimintaa vielä vuoden 2024 syksyllä. Osittain ohjaajat toimivat vapaaehtoisvoimin.
– Tämä ei ole kestävä ratkaisu, mutta koemme toiminnan käynnissä pitämisen merkityksellisenä ja tärkeänä. Haemme toimintaan rahoitusta, mutta sen saaminen on yhä haastavampaa, kun kulttuurin ja taiteen rahoitusta leikataan. Toiveenamme on, että bänditoiminta voisi jatkua ja jossain vaiheessa myös laajentua, pysyen kuitenkin osallistujille maksuttomana tai vähintään edullisena, Selamo toteaa.
Alkunsa mummojen punkbändin toiminta sai vuoden 2023 syksyllä Mari Halosen ja Elina Selamon idean pohjalta.