Motivaation metsästyksen tiellä tarvitaan rohkaisevia lauseita.
Mitä tehdä, jos opiskelumotivaatio on kateissa?
– Yksi, pysähdy miettimään, mikä sinut sai aikoinaan hakemaan opintoihin. Kaksi, tunnista, mikä syö motivaatiota. Kolme, opettele työtekniikkataidot opiskelujen suhteen. Neljä, vaihtelu virkistää opiskelupaikoissa. Mene välillä kahvilaan tai kirjastoon opiskelemaan. Kerää kaveriporukka ja ehdota kolmen tunnin yhteistä opiskelusessiota.
Näin jatko-opintojaan tekeville ja aikuisopiskelijoille vastaa kuopiolainen kasvatustieteiden, psykologian ja filosofian maisteri, erityisopettaja ja yrittäjä Tanja Airaksinen, jolla on yli 20 vuoden kokemus oppimiseen ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä.
– Järkevää on myös asettaa itselleen merkityksellisiä tavoitteita, jotka on mahdollista saavuttaa. Ei kannata asettaa rimaa liian korkealle. Tärkeää on myös palkita itseään tyyliin, kun teen nyt nämä tehtävät, niin keitän itselleni hyvän kahvin. Opinnoissa on syytä edetä pienin askelin. Omille ohjattavilleni olen vinkannut, että kun olet lukenut tietyt tehtävät, lähde tunniksi metsään lenkille.
Yrittäjänä Airaksisen alaa ovat erityisopetuksen konsultaatio ja tukipalvelut. Kuopion seudun erilaisten oppijoiden yhdistyksen järjestämässä oppimisen olohuoneessa hän on vapaaehtoistyönään auttanut opiskelijoita esimerkiksi lukusuunnitelmien teossa, jotta opinnot edistyisivät. Helsingin yliopistoon Airaksinen teki aikoinaan proseminaarityön yläkoululaisten motiiveista ja motivaation hiipumisesta. Airaksinen tunnetaan myös Kuopion kaupunginvaltuuston tuoreena puheenjohtajana.
Motivaation etsimisessä ja ylläpitämisessä auttaa, kun ymmärtää, että motivaation taso vaihtelee, olipa kyse sitten jo varttuneemmasta opiskelijasta, nuoresta tai lapsesta.
– Motivaatio ei aina ole tasaisen vahva. Sen ylläpitämiseen tarvitaan hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri. Itselleen täytyy olla armollinen. Jos tänään ei jaksa, niin jatkaa huomenna. Sekin on tärkeää, että aikuinen opettaa lapsen ja nuoren tunnistamaan omia voimavarojaan. Kun ei ole jaksamista, niin silloin levätään, Tanja Airaksinen toteaa.
– Myös harrastamisessa motivaatio voi laskea esimerkiksi murrosiällä, kun myös unentarve kasvaa. Silloin voi olla ihan hyvä vähentää treenikertoja ja tilanteen mukaan jälleen lisätä lukioiässä.
Airaksinen sanoo näkevänsä motivaation äärettömänä lenkkinä.
– Motivaatio ja onnistuminen kulkevat kahdeksikon mallisessa lenkissä käsi kädessä. Kyseessä on ääretön yhteinen matka, joka pitäisi saada toimimaan. Motivaatio ei herää itsestään. Ympärille tarvitaan vanhemmuutta ja aikuisuutta sekä yhteistyötä koulun kanssa, kun puhutaan lapsista ja nuorista. Koulurakennukseen sisään saapuvilla on motivaatiota ja halu oppia, mutta jos jäädään pois, ollaan huolen tiellä.
Vanhemmille Airaksinen vinkkaa lastenpsykiatri Jari Sinkkosen kirjallisuutta lukemistoonsa.
– Viimeksi luin teoksen Nuoruusikä. Miten lapsesta tulee nuori aikuinen? Siellä oli hyviä vinkkejä, miten nuoren kanssa tulisi toimia. Sinkkonen on perehtynyt koululaisten maailmaan ja kertoo mielestäni selkeästi siitä, mihin teinin käyttäytymisen oireet voivat perustua ja miten vuorovaikutusta saisi pidettyä yllä, hän mainitsee.
– Sinkkosen tuotannosta olen oppinut myös, että yksi moite vaatii kymmenen kehua. Motivaatio kumpuaa onnistumisesta. Yli osaamisen ei kannata vaatia. Tehtävien pitää olla vaikeustasoltaan sopivia.
Motivaation metsästyksen tiellä Airaksinen sanoo painottavansa hyvän, kuten vahvuuksien esille nostamista sekä löytämistä.
– Viljelen rohkaisevia lauseita kuten kyllä tästä selvitään, jolloin lapsi jaksaa yrittää pettymyksestä huolimatta. Koulussa sanoin oppilaille, jotka saivat kokeista neljäplus, että siellähän oli kuitenkin plussa perässä. Ensi kerralla paremmin. Vahvalla rangaistusmenetelmällä ei päästä pitkälle, vaan kannustamisella ja tukemisella. Myös puhumisessa on voimaa. Oma äitini sanoi ihanasti, että pitää puhua. Olen kiitollinen, että hän jaksoi sanoittaa asioita auki minulle.
Jaksamista ja motivaatiota auttaa, kun kuunnellaan lapsen ja nuoren omia toiveita, kiinnitetään huomiota osaamiseen ja onnistumiseen sekä pidetään kiinni rutiineista, rajoista ja säännöistä. Asiaa auttaa myös, kun on aikuisena läsnä ja esimerkiksi kiinnostunut lapsen koulupäivästä. Lisäksi illat kannattaa rauhoittaa.
– Kännykän käytöstä ja pelaamisesta on hyvä keskustella yhdessä nuoren kanssa. Aikuinen voi perustella, paljonko nuori tarvitsee unta ja kertoa, että myös vanhemmat haluavat nukkua, eivätkä vartioida koko yötä nuoren pelaamista, Airaksinen sanoo.
– Lasta ja nuorta on hyvä kannustaa tekemään myös epämiellyttäviä asioita. Velvollisuudet ja rutiinit kuuluvat elämään, ja läksyt ovat arjen rutiinia, jolla opitaan tekemään työtä.
Jos motivaatiota ei löydy kotikonstein, Airaksinen kehottaa ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä kouluun.