Kun kuopiolainen bioanalyytikko Anni Karhapää, 36, muutti keväällä neljän Yhdysvalloissa viettämänsä vuoden jälkeen takaisin kalakukkojen kaupunkiin, suuntana oli vanha tuttu paikka, Kuopion kansalaisopiston Puistokartanon kudonta.
– Kiiruhdin innoissani kertomaan, että moi, mä olen palannut, mutta kudonnassa oli jo kesätauko alkamassa, joten jouduin odottamaan syksyyn uuden kauden alkamista, hän taustoittaa.
Kädentaitojen maailmaan Annin johdatti aikoinaan isoäiti.
– Olin noin seitsemän vanha, kun aloin mummon kanssa kutoa mattoja kanilleni, joka asui vessassa ja tarvitsi lämmikettä. Kävimme kansalaisopistossa kutomassa pieniä poppanamattoja. Mummon kanssa olen käynyt myös monella Marttojen kurssilla. Hän myös opetti minut kutomaan villasukat, kun olin pieni. Kuvataidekurssin aloitin päiväkoti-ikäisenä, hän muistelee.
Innostus käsitöihin ja erilaisiin kansalaisopiston kursseihin on säilynyt myös aikuisiällä.
– Huovutuskurssille olen osallistunut varmaan kahdeksan kertaa. Olen takonut puukon, käynyt betoni- ja rakusavikurssilla, kielikursseilla ja tanssikursseilla. Innostin myös työkaverini ja ystäväni mukaan kutomaan. Kaverini innostui huovuttamisesta. Vuonna 2019 sain kansalaisopistolta innostajan stipendin, Anni mainitsee.
– Kudontaluokassa ja erilaisilla kursseilla minua kiehtoo yhteisöllisyys. Ihmiset juttelevat toisilleen ja ovat ystävällisiä sekä kannustavia. Meillä kaikilla on tapana aina kehua toistemme töitä ja onnistumisia. Onnistumisen tunne on mahtava asia, tunne siitä, että minä osasin ja kykenin ja sain jotakin valmiiksi.
Joulu on Anni Karhapään sanojen mukaan hänen lemppariaikaansa.
– Minulle joulu on täynnä kauniita asioita. Pidän myös joulun mukanaan tuomasta yhteisöllisyyden tunteesta ja tietynlaisista rutiineista. Jouluna kaikilla on vähän samanlainen päämäärä. Tykkään perinteistä, jotka ovat rinnastettavissa rutiineihin. Ihmiset esimerkiksi laulavat yhdessä yhteislaulutapahtumissa, hän toteaa.
– En ole vuosiin ostanut valmiita lahjoja. Minulla on tapana antaa itse tehtyjä lahjoja. Tänä vuonna olen tehnyt joululahjoiksi kudottuja käsipyyhkeitä puuvillapellavasta. Olen tehnyt myös hartiashaaleja ja matkahuopia. Tykkään ojentaa lahjoina käyttötavaroita, jotka eivät jää nurkkiin pölyyntymään. Yhdysvalloissa valmistin lasteni kanssa naapureille ja opettajille lahjoiksi sytykeruusuja ja saippuoita, Anni sanoo.
– Lahjalla pitää järkevän käyttötarkoituksen lisäksi olla myös tarina. Lahjoja tehdessä ajatus on mukana tyyliin, olen tehnyt tämän sinua varten. Jos tiedän lahjan saajan pitävän vaikkapa pinkistä tai vihreästä, pyrin ottamaan värit huomioon lahjaa tehdessä.
Anni kertoo, että kotoa häneltä löytyy askarteluhuone.
Kudonnanohjaaja Johanna Savolainen Puistokartanon kudonnasta kertoo, että nuoret ovat innostuneet kudonnasta.
– Kutojien keski-ikä on reippaasti laskenut viime vuosien aikana. Myös työssäkäyvät ovat löytäneet kudontapaikalle todella hyvin, hän sanoo.
– Räsymatto on mieltä lämmittävä asia ja hyvää kierrätystä. Räsymatossa voi hyödyntää kuteena vanhoja lakanoita ja vaatteita. Mattoon voi kutoa myös muistoja mukaan. Nuorempi sukupolvi, jonka äidit eivät ole välttämättä kutoneet ollenkaan, haluavat opetella perinteisen kangaspuilla kutomisen taidon. Tämä on paluuta juurille ja myös lohduttava tekijä, kun maailma myllertää ympärillä. Lisäksi koronan aikakausi opetti elämän hidastamista, hän pohtii.