Poika saunoo

Radiohommat ovat vieneet tänä kesänä useamman kerran Siikarantaan Saanan lauteille, elämyksellisen ja upean kokonaisuuden ytimeen. Löylyjen välillä on tullut puhuttua mm. Raimo Sonnisen ja Kimmo Timosen kanssa saunomisen merkityksestä meille suomalaisille. Vakaasti on oltu samaa mieltä kuin mitä enoni aikoinaan oli runoillessaan ”Vaan yks´ ei muutu ihmisessä – saunan tarve suomalaisen”.

Sauna on osa suomalaista muistia. Saunoipa missä tahansa saunassa, sen lämpö ja kiukaan sihahdus herättävät ihmismielessä menneisyyden hetkittäin eloon. Ukin ja mummin kellarisaunan tuoksun Ruotsinkadulla Niiralassa aistii vielä vuosikymmenien jälkeenkin, samoin Sitruunasuudan maun. Isän, ukin ja sukukulaismiesten kanssa lauteilla ollessa tunsi itsensä jo aikamieheksi, vaikka pojankoltiaisen voimat eivät riittäneet edes sen sittispullon korkkaamiseen. Toisen mummolan kesäsaunassa Varkaanlammen rannalla Kurkimäessä seinätaulun teksti ”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut” toi juuri lukemaan oppineelle mieleen lähinnä hautajaiset. Synkältä vaikuttaneen lauseparin lempeän viisauden ymmärsi vasta myöhemmin.

Saunaan liittyvistä poikavuosien miehuuskokeista merkittävin ei ollut löylykilpailun voittaminen vaan se ensimmäinen kerta, kun sai itse lämmittää saunan. Kantaa vedet, pilkkoa puut, panna tulet uuniin, lisätä puita ja ilmoittaa lopulta saunan olevan kylpykunnossa. Ylpeyttä onnistumisestaan ja osaamisestaan voi verrata siihen hetkeen, kun oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Ja kai se oli jonkinlaista ”miehistymistä” myös se, että puberteetti-ikäisenä alkoi muka vahingossa vilkuilla rantaan päin nähdäkseen naispuolisten saunavieraiden tissejä.

Lauteilla istuessani olen joskus leikitellyt sairaalla mielikuvalla saunattomasta Suomesta. Miten moni asia olisikaan toisin, jos saunaa meidän suomalaisten tuntemassa muodossa ei olisi koskaan keksitty? Ajatukset kansakunnan hygienian historiasta, saunattomista mökkirannoista tai vaikkapa saunaillattomista urheilujoukkueista hirvittävät. Onneksi likaisen mielikuvituksen saa pestyä puhtaaksi. Saunassa.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija, ikuinen ylioppilas ja kova saunoja.