Poliittinen sote vie Kuopiolta itsenäisyyden

Soten valmistelu on yhtä poliittinen kähmintä kuin edellisellä hallituskaudella. Tällä kertaa hallitus ruhjoo yhteen kaksi poliittista ideologiaa: vihervasurien julkisen sektorin suojelun ja keskustan maakuntahallinnon verotusoikeuksineen.

Edellinen hallitus tuputti sokeasti valinnanvapautta ja silloinkin maakuntamallia. Kahdessa hallituksessa keskusta on käynyt lehmänkauppaa maakuntaunelmalla hinnasta välittämättä.
Maakunta rohmuaisi Kuopion ja muiden keskuskaupunkien päätösvaltaa. Terveydenhuollon päätösportaissa on nykyisinkin liikaa väkeä, joiden asiantuntemus perustuu verenpainemittauksiin oman kylän kahden lääkärin terveysasemalla. Menkööt Kuopion ja muiden isojen kaupunkien itsenäisyys, kunhan ”maalaisliiton” toiveet toteutuvat. Edes kannatusriski ei pysäytä keskustaa. Se suostuu apupuolueeksi ja vasemmistolaisen talousajattelun takaajaksi.
Toki Kuopio saisi edustajia enemmän maakuntavaltuustoon kuin nykyisissä maakuntaelimissä. Kyläpäälliköiden valtaa ei sentään varmisteta äänileikkurilla kuten tämänhetkisissä kuntayhtymissä. Kokoomus yrittää ”tukea” valtionvarainministeri Matti Vanhasta (kesk.). Kokoomus tietää, että jos Vanhanen paljastaa todelliset talouskorttinsa, Marinin hallitus ja maakuntahäkkyrä ajautuvat karille.

Hallituksen kauhun tasapainon vuoksi keskusta on sotessa kuskin paikalla, vaikka sen kannatus laahaa reilussa 10 prosentissa. Punavihreää hallitusta ei olisi syntynyt ilman keskustaa ja keskusta pysyy hallituksessa vain, jos maakuntamalli etenee.
Kuopio isäntäkuntana ja yliopistollinen keskussairaala olisivat turvallisia soten koneistoja. Kuopiota voisi edelleen suurentaa kuntaliitoksilla ilman keinotekoista maakuntakyhäelmää. KYS voisi vastata maan sote-tarpeista yhdessä neljän muun yliopistollisen sairaalan kanssa. Paras sote syntyisi yksityisen ja julkisen palvelutuotannon yhteydellä siten, että julkinen sektori alkaisi valvoa ostopalvelujaan.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.