Rakkaudesta Kuopioon

Olen tehnyt töitä Kuopiossa nyt hieman yli kymmenen vuotta ja asunutkin kaupungissa melkein yhtä kauan. Tässä ammatissa näkee ja kuulee monenmoista, mutta yksi asia on näiden vuosien aikana on erityisesti korostunut ja se on jollain tapaa aivan ainutlaatuinen kotiseuturakkaus.

Tässä kuopiolaisten rakkaudessa toria, Kallavettä ja kaikkea, mihin valo kalakukkokaupungissa koskettaa -kohtaan, on jotain ihmeellistä.

Olen kuullut yhden jos toisenkin alkuperäiskansalaisen nimittävän etenkin kesäistä Kuopiota paratiisiksi maan päällä. Eikä se ole vain vanhempien ihmisten hokema. Virteen yhtyvät yhtälailla nuoretkin ja kaupungista pois muuttaneet.

Kuopiossa jokainen purettu tai rakennettu rakennus, istutettu tai kaadettu puu tai valmistettu jalkakäytävä on sydämenasia ja monelle hyvin henkilökohtainen sellainen. Puolesta ja vastaan ovat niin he, joita asia koskettaa suoraan kuin ihmiset, joihin sillä ei ole suoranaista vaikutusta. Ihmiset ovat yleisesti hyvin aktiivisia ja halukkaita vaikuttamaan. Väitän, että läheskään kaikkialla asia ei ole näin.

Varmaan koska en ole syntyperäinen kuopiolainen (ei hätää, olen kuitenkin aito savolainen), en ole koskaan päässyt itse sisälle tähän ainutlaatuiseen Kuopio-rakkauteen, mutta ihailen sitä valtavasti sivusta. On hienoa, kuinka ihmiset ovat kiinnostuneita oman alueensa asioista ja ennen kaikkea viihtyvät kotikaupungissaan.

Muualta tulevat sanovat, että savolaisen kanssa vastuu jää kuulijalle. Se pitää ihan paikkansa, mutta jos paikallinen viäräleuka veistellee rakastavansa Kuopiota, on se totisinta totta. Sitä ei tarvihe eppäillä!

Kirjoittaja on toimittaja.