Riittävän hyvä?

Merja Minkkinen kyseenalaistaa Potilaan lääkärilehdessä näkemyksen siitä, että elintavat määrittäisivät muun muassa työuupumukseen sairastumista. Aiheellisesti kirjoittaja nostaa esille moninaiset syyt ongelmien taustalla. Tästä sain aasinsillan riittävyyden kokemiseen. Uskallan väittää, että jatkuva riittämättömyyden kokeminen johtaa väsymiseen, kyynistymiseen ja itsetunnon laskuun.

Rakastamme sankaritarinoita matkasta vaikeuksien kautta menestykseen. Jokaisella on mahdollisuutensa, kuten Amerikassa uskotaan. Tässä suhteessa olemme hyvin amerikkalaisia. Tämä ruokkii riittämättömyyden kokemuksia.

Mikä on riittävästi? Vaikea sanoa. Toiveet ja odotukset voivat vaihdella liian helpoista realistisiin ja jopa suorastaan yltiöpäisiin. Toki tavoitteet voivat olla kovia, mutta palasteltu pienempiin realistisiin osatavoitteisiin. Huipulle pääseminen vaatii aikaa, työtä, lahjakkuutta ja ripauksen onnea. Todellisuus ei ole näin ruusuinen. Tulisi tehdä oikeita asioita, oikeaan aikaan ja oikeiden henkilöiden kanssa.

Riittämättömyyden kokeminen liittyy persoonaan. Vastuuntuntoisille ja kilteille auttajille kertyy liikaa töitä ja vastuita. Toinen riskiryhmä ovat kilpailuhenkiset täydellisyyden tavoittelijat eli kovat suorittajat. Ensiksi mainitun kohdalla kehityshaasteena on oppia rajaamaa tehtäviään ja sanomaan ei. Jälkimmäisessä ryhmässä haasteena on rajaamisen lisäksi riman laskeminen. Vaikeaa, mutta arkea helpottavaa.

Riittävyyden kokemiseen liittyy kyky iloita omista saavutuksistaan ja kyky ottaa kiitosta vastaan. Hyvin tehty riittää, hyvin harvoin on tarvetta erinomaisille suorituksille. Myös tilanne asettaa rajoituksia. Jos esimerkiksi aikapaine on kova, on parasta priorisoida välttämättömimpään. Pitkät päivät ja valvotut yöt kostautuvat aina. Omia voimavaroja on varjeltava ja huolehdittava palautumisesta. Riittävän hyvä sittenkin.

Kirjoittaja on kuopiolainen kuntokeskusyrittäjä ja ikuinen ihmettelijä.