Selviämisasema Kuopioon

Suomalainen elämänmeno tukee oivallisesti alkoholin kuluttamista. Erilaisia alkoholielämyksiä on tarjolla loputtomasti. Samalla kun alkoholin saatavuutta on helpotettu vuodesta toiseen, liian helposti ohitetaan päihdehaitat, joiden hoitamiseen olisi syytä panostaa samalla tavalla kuin alkoholin saatavuuden lisäämiseen.

Osaan toki samaistua monen keskiluokkaisen viininsiemailijan tai pikkupanimon tuotteita nappailevan ylimieliseen ajatteluun siitä, että vain roskaväki sairastuu alkoholismiin. Kunnon ihmisellä ei ole mitään tekemistä torinlaidassa sammuneena lojuvien kadunmiesten ja -naisten kanssa, joiden kohtalolla näyttää olevan yhtä vähän väliä kuin sekajätteen sijoituksella kaatopaikalle.

Päihderiippuvuuteen sairastunut ihminen tuntuu kokemukseni mukaan kuuluvan sellaiseen luokkaan ihmisiä, joilla ei näytä olevan juuri mitään ihmisarvoa niin sanottujen kunnon ihmisten keskuudessa. Tämä heijastuu suoraan siihen millaisia ja miten paljon palveluita heille on tarjolla riippuvuuden hoitoon.

Kuopiossakin poliisi kärräilee kansalaisten mielenrauhan säilyttämiseksi sammuneita ja huonokuntoisia alkoholisteja sekä satunnaissammuneita putkaan. Sama palvelu pyörii valtion hoitamana vuodesta toiseen, vaikka homman ei pitäisi edes kuulua poliisin kaltaiselle organisaatiolle. Sen pitäisi ehdottomasti olla sosiaali- ja terveydenhuollon asia.

Onkin pakko kysyä, miten yksi Suomen suurimmista kaupungeista, meidän rakas kotikaupunkimme ja hyvän elämän pääkaupunki Kuopio, ei ole onnistunut järjestämään selviämisaseman palveluita ikuiselta näyttävän putkarallin tilalle. Eikö kaikkien kaupunkilaisten etu olisi, jos ainakin osa liikaa päihteitä käyttävistä henkilöistä saataisiin sellaisen palvelun piiriin, jossa olisi mahdollista saada apua riippuvuuden hoitoon? Eikö päättäjien olisi aika ryhtyä toimeen?

Vakuutan kaikella ymmärrykselläni, että selviämisaseman perustaminen olisi meidän kaikkien etu. Myös teidän, joiden sydämellä ei ole alkoholistin elämää.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.