Somekansa vaatii päitä vadille

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Elina Grundströmin johtamistapa nousi viime viikolla otsikoihin. Suomen Kuvalehden jutussa Grundströmin todettiin muun muassa huutaneen, itkettäneen työntekijöitään ja keitättäneen heillä kahvia itselleen. JSN:n toimistolla työskentelee kokonaiset neljä työntekijää.

En tunne tapausta tarkemmin, joten en lähde syyttämään tai puolustelemaan Grundströmiä. Sen sijaan ajan tavan mukaan moni asiasta tietämätön oli heti somessa vaatimassa Grundströmin eroa. Myös koko JSN:n luotettavuus laitettiin kyseenalaiseksi.

Välitön oman mielipiteen laukominen ja toisten ihmisten armoton tuomitseminen ovat some-aikakauden vastenmielisimpiä piirteitä. Jokaisella tuntuu olevan varma mielipide asiasta kuin asiasta yhden uutisen perusteella. Somekansa vaatii hanakasti päitä vadille ja mokannutta pomoa ollaan välittömästi huutamassa kilometritehtaalle. Ymmärrystä ei heru, vaikka asiat harvemmin ovat niin mustavalkoisia kuin uutiset antavat ymmärtää.

Jokainen esimiesasemassa oleva tietää, miten haastava paikka on yrittää tehdä tulosta ja samalla yrittää olla kiva pomo. Jokaisen esimiehen johtamisen puutteista saisi revittyä otsikot lehteen. Soittokierros nimettöminä pysytteleville alaisille poikisi useimmasta pomosta kohujutun ainekset, kritisointia ja katkeria kommentteja.

Johtamisen ongelmista on hyvä puhua julkisesti, sillä se pakottaa pomot miettimään sitä, miten he alaisiaan kohtelevat. Johtamisongelmista kertovat uutiset toivottavasti vähentävät tyrannipomojen määrää. Mutta yksittäisten työpaikkojen sisäisten asioiden julkinen puinti ja varsinkin siihen liittyvä someryöpytys tuntuu välillä kohtuuttomalle.

Kirjoittaja on päätoimittaja ja Julkisen sanan neuvoston varajäsen.