Soranurmikentästä viihtyisäksi olohuoneeksi

Tältä näytti Kuopion tori 1960-luvun lopulla. Kuva: Savon Sanomien arkisto

Kuopion torin ilme on ehtinyt 200 vuodessa muuttua, mutta historia näkyy yhä, kun osa katsoa.

Kun Kuopion tori kaksisataa vuotta sitten perustettiin nykyiselle paikalleen, se ei ollut vielä Kuopion, saatikka sitten mualiman napa. Se oli silloisen kaupunkirakenteen näkökulmasta syrjäinen, sorapohjainen hevostori, ja varsinainen kauppatori sijaitsi nykyisen Snellmaninpuiston paikalla. Kaupungin perustajan mukaan nimetty Kustaantori alkoi kuitenkin käydä kaupankäynnin kannalta ahtaaksi, ja torikauppa siirrettiin nykyiselle torille vuonna 1856.
– Hiekkaharjanteen päällä sijainnut soranurmi lienee ollut varsin vetinen kauppapaikka, joten graniittikiveystä alettiin puuhaamaan heti alusta alkaen. Samalla toria kehystämään istutettiin koivurivistöjä, kaupunginpuutarhurina vuodesta 1983 alkaen eläköitymiseensä saakka toiminut Erkki Oinonen kertoo.

Jugend-tyylinen kauppahalli valmistui vuonna 1902 torin eteläreunaan. Se oli varsinkin markkinoiden aikaan suosittu paikka käydä lämmittelemässä ja nauttimassa eväitä pitkän toripäivän keskellä. Itse torilla kauppaa käytiin pääasiassa toripöydiltä ja kojuista.
– Myyntipaikat olivat maalaisille ilmaisia, mutta kaupunkimyyjien piti ostaa itselleen toripaikka. Kullakin tuoteryhmällä oli omat määritellyt myyntialueensa.

Varsinaisia markkinapuoteja oli torialueella vähän. Niinpä lähikatujen varsilla olevissa taloissa ikkunat oli rakennettu niin, että niitä voitiin käyttää ovina, ja näitä tiloja sitten vuokrattiin kauppiaille. Toiminta oli yleistä, vaikkakin kaupungin rakennussäännön vastaista.
– Kauppatoria kehystävien koivujen vanhetessa on puustoa uusittu. 50-luvulla siirryttiin käyttämään puistolehmusta Tulliportinkadun ja Kauppakadun osalla.

Samaan aikaan kohennettiin myös kauppahallin ympäristöä. Sen molempiin päihin rakennettiin orapihlaja-aitojen kehystämät, pienet oleskelualueet, joita kesäkaudella koristivat erilaiset kesäkukat. Kuvanveistäjä Heikki Konttisen Veljmies-patsas tuli nykyiselle paikalleen vuonna 1959 kuopiolaisten yrittäjien lahjoituksena.
– 70-luvulla Puijonkadun ja Haapaniemenkadun varteen istutettiin puistolehmuskujanteet ja lisättiin puistokalustoa ja näyttäviä kesäkukkaistutuksia istutuslaatikoissa. Tori koettiin vahvana kauppapaikkana, suurten juhlien keskipisteenä ja kaikkien kuopiolaisten yhteisenä olohuoneena.

Torin ympäristön puutalot saivat väistyä kasvavan kaupungin rakennustarpeiden tieltä. Myös siihen asti rauhassa tuulastellut Veljmies sai seuraa vuonna 1984, kun Kuopion yrittäjät lahjoittivat Kuopion kaupungille Taru Mäntysen Siskotyttö-patsaan.
– 80-luvulla keskusteltiin pysäköintipaikkojen rakentamisesta torin tuntumaan tai alle. Päätös rakentaa torinalusparkki oli kauppatorin kannalta merkittävä.

Rakentaminen toteutettiin vuosina 1990–1992. Torin yleisilmeestä järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voittivat Sarlotta Narjus ja Antti-Matti Siikala. Kauppatori sai nykyisen ruutuaihejaon: harmaan noppakiveysruutuun, jonka keskellä on pieni punainen graniittikiveysaihe.
Lisäksi arkkitehtisuunnittelu piti sisällään pysyvän torikioskirakennuksen, torinaluspysäköinnin edellyttämät kulkuyhteysrakennukset sekä torikauppaan liittyvät pienkalustotilat. Kaupungintalon edustalle toteutettiin juhlatorialue ja esiintymislava.
– Kesäkukkia lisättiin entisestään ja vanhat laatikot uusittiin. Oleskeluun ja koko kaupunkikeskustan viihtyisyyteen satsattiin vahvasti.

2000-luvun alussa alkoi keskustelu autottomasta ydinkeskustasta. Mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan, mutta rakentamaan päästiin vuosina 2010–2014.
– Tässä yhteydessä päättäjien kanssa keskusteltiin torikiveyspinnoitteen uusimisesta, sillä se oli liikuntarajoitteisille ja torikaupalle ongelmallinen lähinnä kuumalla säällä tarttuvan pien ja suurien kivienvälisten saumojen vuoksi.
Puijonkatu ja Kauppakatu muutettiin kävelykaduiksi, Haapaniemenkatu ja Tulliportinkatu joukkoliikennekaduiksi.
– Puijonkadun graniittialtaisiin puuksi tuli kukkiva pilvikirsikka ja Kauppakadulle punasaarni monivuotisten perennojen seuraksi. Siskotyttö- ja Veljmies-oleskeluaukiot uudistettiin.

Oinosen mielestä Kuopion torissa on tänä päivänä suuremman kaupunkikeskustan tunnetta. Historiakin on edelleen näkyvillä.
– Ajallisen kehityskaaren saa Kuopiosta selville sen rakennuksista ja patsaista. Perinteistä puutalo-Kuopiota on nähtävissä pätkät Kuninkaankadun ja Asemakadun varrella.

Kuopion tori täyttää tänä vuonna 200 vuotta

Kuopion kauppatorin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta.
Ensimmäinen virallinen tori saatiin Kuopioon nykyisen Snellmanin puiston paikalle vuonna 1776. Aluksi se toimi Suurtorin nimellä, vuonna 1788 nimi muuttui Kustaantoriksi. Kustaantorin käytyä ahtaaksi päätettiin uusi tori perustaa nykyisen torin paikalle, vaikkakin monen mielestä se oli liian syrjäisellä paikalla.
1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tori tunnettiin nimillä Heinätori ja Hevostori. Tori toimikin alkuvuosikymmeninään lähinnä hevoskaupan keskittymänä. Hevoskauppa oli Kuopion torin tavaramerkki ja Kuopiosta hevosia vietiin aina Pietariin asti. Lyseon lukion valmistuttua toria alettiin kutsua nimellä Kimnaasitori. Kauppatoriksi nimi muuttui vuonna 1918.
Elintarvikekauppa torilla käynnistyi vuonna 1856, jolloin hevoskauppa siirtyi Kasarmin alueelle.
Kuopion asukasluku alkoi kasvaa 1800-luvun loppua kohden ja myös torielämä alkoi vilkastua. Kiinteät toripäivät otettiin käyttöön 1860-luvulla. Historiankirjojen mukaan vuonna 1887 Kuopion Kauppatorilla oli 11 kauppiasta ja 25 kaupustelijaa. 1900-luvulle tultaessa kauppiaiden määrä oli jo moninkertaistunut: Vuonna 1905 torilla oli 10 lihakauppiasta, 57 ruokakauppiasta, 35 rihkamakauppiasta.