Strategiasta visioksi

Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. On kohtalokasta, jos strategia muuttuu visioksi – unelmaksi ja pahimmillaan harhakuvaksi. Näin käy usein, jos johtaminen epäonnistuu.

Kuopion kaupunki ja Itä-Suomen yliopisto ovat kasvaneet ja kehittyneet rintarinnan. On aivan varmaa, että ilman yliopistoa Kuopio olisi pelkkä harmaa kalasatama Kallaveden rannalla. Molemmilla on omat voimassa olevat strategiansa.

Kuopion strategia vuoteen 2030 kertoo: ”Kuopio on hyvän elämän pääkaupunki. On terveyttä, elinvoimaa ja rikkautta. 200 000 asukasta vuoteen 2040”.
Näillä näkymin 200 000 asukasta ei tulla saavuttamaan. Tuore Tilastokeskuksen väestöennuste 2019–2040 ennustaa Kuopion kaupunkiseudulle hyvin varovaista kasvua. Luvut olivat paljon synkemmät kuin osattiin odottaa.

Juuri julkistettu Kuopion kaupunginjohtajan talousarvio tulevalle vuodelle osoittaa 13 miljoonan alijäämää. Veroprosentti nousee, varhaiskasvatuksen ja koululuokkien ryhmäkoot kasvavat ja kouluavustajien määrää vähennetään. Jalkapalloilijat eivät saa haluamaansa. Huonon talouden taustalla on investointien liiallinen optimismi: lähes aina investointikustannukset ovat nousseet merkittävästi. Kuopion houkuteltavuus erityisesti nuorille perheille vähenee dramaattisesti. Väkiluku ei kasva eikä ihmiset lisäänny. Olisiko strategia päivitettävä tähän päivään ottamalla realiteetit huomioon!

Ensi vuonna 10 vuotta täyttävä Itä-Suomen yliopisto kertoo voimassa olevassa strategiassaan: ”Sijoitumme maailman 200 parhaan tutkimusyliopiston ja tutkimuksen fokusalueella 50 parhaan joukkoon vuoteen 2020 mennessä”. Vuosi 2020 on jo ovella ja viimeksi julkaistuissa yliopistoarvioissa tältä vuodelta Itä-Suomen yliopisto on sijoittunut lukemille 400–500. Viime vuosina sijoitusluku on ollut laskeva. Nousu sijoituksessa vaatisi tutkimuksen tason nostoa ja huippututkimusyksiköiden lisääntymistä. Helsingin yliopisto oli tänä vuonna ainoa Suomen yliopistoista, joka sijoittui sadan parhaan yliopiston joukkoon maailmassa. Heillä on ollut kirjoillaan pari suomalaista Nobel-palkinnon saanutta, akateemikoita ja useita kansainvälisiä huippututkijoita. Kaksi edellä mainittua Itä-Suomen yliopistolta puuttuvat ja sijoittuminen jatkossa kahdensadan maailman parhaimman yliopiston joukkoon jää unelmaksi ja harhakuvaksi. Olisiko syytä korjata strategia tämän päivän todellisuuteen!

Kirjoittaja on dosentti.