Suomi, jahkailun suurmaa

Suomessa on jahkailun perinne. Suurissa hankkeissa, edistyksellisissä asioissa ja yhteiskunnallisissa uudistuksissa vatkataan ja vatuloidaan vähintään vuosikausia, jopa vuosikymmeniä.

Kuinka kävi naispappeusasiassa? Kirkolliskokoukset äänestivät yli kolmenkymmenen vuoden ajan, jotta voiko nainen olla pappina Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Ensin ei voinut, koska ”naisen piti vaieta seurakunnassa”, sitten ei voinut, koska naisen piti edelleen vaieta seurakunnassa, sitten vaieta ja taas vaieta, kunnes lopulta yksi miespolvi oli saatu mullan alle vastustamasta asiaa, jota ei tarvitse vastustaa. Eikä Jumala näytä paiskanneen isolla kivellä yhtäkään naispappia, että se siitä.

Entä Olkiluoto 3:nen, lieneekö kukaan kuullut viivästymisestä? Aloitettiin elokuun 12. päivä – näitä aikoja siis – vuonna 2005. Olisi pitänyt olla valmis vuonna 2009, vaan kun ei ole edes vuonna 2017. Liekö ensi vuonnakaan? Hintakin on noussut miljardeilla. Joku sen maksaa. Epäilen kaikkien töpeksimisten maksajaa eli kansaa? Onneksi Olkiluoto 4:sta ei edes aloitettu.

Länsimetro taas on kummallinen viivästyskohde, se kun ei kuulemma lopulta tule maksamaan alkuperäistä enemmän. Pitänee käydä ensi kuussa koeajamassa tuo ihme!

Soten viivästymisestä kertokoot muut, ja kyllä ovat jo kertoneetkin. Syksyllä tulee seuraava osa sote-väännöstä. Ja varmaan vielä monta osaa. On nääs hyvän jatkokertomuksen tarpeet tuossakin hankkeessa.

Mikä on se kipein jahkailu? Se on koululaisten kesäloman ajankohta. Miten kauan tässä taas tarvitsee odottaa välttämätöntä? Koulut loppukoot juhannusviikolla ja alkakoot syyskuun alussa. Se on loma-aika Euroopassa. Kesäkuu on Suomessa kylmä, elokuu taas useasti parasta kesää. Vai mitä sanotte elokuun illoista? Haloo hallitus ja opetusministeri siellä Helsingissä!

Onneksi silloin vuonna 1917 ei jahkailtu Suomessa. Tilaisuus koitti, ja nyt voimme juhlia itsenäisen isänmaamme 100-vuotissyntymäpäivää. Eläköön Suomi!

Kirjoittaja on kuopiolainen historianlehtori.