Sydämellisesti kuusikymppinen

Tiesihän niitä oireita jo odottaa. Ikä painaa. Ja painaa mieskin, aivan liikaa. Sukurasitusta on molemmilta tahoilta. Kuluttavaa elämääkin on tullut vietettyä. Ystävänpäivän aamuna ilmeni puristavaa tunnetta rintakehässä, puutumista käsivarsissa ja voimattomuutta ylämäkeä noustessa. Työpöydän ääreen päästyä soitto terveyskeskukseen ja näppäimistöstä valinta ”kiireellinen”. Huolestuneen miehen soittoon vastattiin heti, asia otettiin vakavasti ja annettiin ohje tilata ambulanssi. Empaattinen hoitaja vielä varmisti, että mies ei ole yksin.

Reipas ensihoitoyksikkö saapui. Sydänfilmi otettiin, verenpaine mitattiin ja oltiin puhelimitse yhteydessä KYSille. Kun aivan akuuttia hätää ei todettu, ohjattiin terveyskeskukseen omalle hoitotiimille. Aika Savotalolle järjestyi heti. Lääkäri tutki, sydän filmattiin uudelleen, keuhkot kuvattiin ja näytteitä otettiin. Miestä rauhoiteltiin, toivoteltiin hyvää ystävänpäivää ja lähetettiin kotiin odottelemaan tutkimustuloksia. Määrättiin kuitenkin nitrosuihketta ja tukoksia ehkäisevää lääkitystä. Vannotettiin myös lähtemään heti sairaalaan, mikäli oireet uusiutuisivat. Parin päivän kuluttua lääkäri soitti kertoen kirjottavansa varmuuden vuoksi kiireellisen lähetteen sydämen varjoainekuvaukseen.

Naistenpäivän aamuna mies ilmoittautui KYSin sydänosastolla. Herttainen naishoitaja sanoi pitävänsä jännittyneen oloisesta miehestä hyvää huolta koko päivän. Rauhoitti kummasti.

Toimenpiteessä olo oli kotoinen. Lääkäri ja hoitohenkilöstö tuntuivat suorastaan läheisiltä. Puhuteltiin etunimellä, juteltiin niitä näitä. Kerrottiin lempeästi, mitä tapahtuu ja mitä kuvassa näkyy. Ei pahaa näkynyt, pallolaajennusta ei tarvittu. Vaikka viitearvotkin kertoivat oikeasta ruokavaliosta, todettiin kuitenkin sepelvaltimotauti. Hoito on lääkkeellinen. Yläkropan jumittuneet lihakset lienevät aiheuttaneet ne säikäyttäneet oireet. Lisäksi viikkokausia jatkuneesta flunssasta johtunut liikkumattomuus oli vienyt ahkeralta kävelijältä voimia.

On varmasti olemassa alueellisia eroja, mutta lopetettakoon Kuopiossa ne halventavat puheet ”arvauskeskuksesta” ja lääkäriin pääsemättömyydestä. Tämä on julkinen kiitos julkiselle terveydenhuollolle. Sydämellisesti kuusikymppiseltä.

Kirjoittaja on kuopiolainen radiotoimittaja, tietokirjailija ja ikuinen ylioppilas.