Taas mennään

Tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän.
Ehanaa. On taasen se aika, kun sinä lupaat ja minä uskon. Taivaan siniset silmät suurena minä kuuntelen, kun sinä laitat asioita kohdalleen aina vauvasta vaariin. Lupaat suunnata varoja nuorisotyöhön, lisätä resursseja poliisille ja tallettaa kertaheitolla jokaisen eläkeläisen tilille muhkeat 100 euroakin.

Eikä tämä vielä mitään. Kunhan olet järjestellyt eläkeläisten asiat kuntoon, niin poistat Suomen kamaralta samalla ovenaukaisulla niin työttömyyden, epätasa-arvon, laittomat maahanmuuttajat kuin dieselautotkin. Ja kun nyt olet vauhtiin päässyt, niin poistat lopuksi halukkailta työvelvoitteet ja maailmasta saasteet. Perustulo sekä sähköauto järjestyvät kaikille, setelirahaa saa painamalla ja töpselin vihreää sähköähän tupsahtelee laa-laa-maasta.

On yksinkertaisesti niin rentouttavaa, kun roolit ovat näinkin selkeät. Sinun tehtäväsi on luvata ja minun tehtäväni on uskoa. Ja parastahan on, kun kumpikin tiedämme, että minä tiedän, että sinä tiedät, että minä tiedän sinun valehtelevan. Piste iin päällehän olisi, jos minä vielä maksaisin sinun palkkiosi, perusteettomat taksiajelusi, saunalla kikkaillut kilometrikorvauksesi sekä sairaslomasi, jonka aikana kuitenkin tekisit oikeita töitä.

Kun sinä sitten haukut omaa etuaan tavoittelevat porsaat, niin minä poika hurraan mukanasi. Osoitat sormella ja karjut kuin yleinen syyttäjä – kuinka te kehtaatte! Onnesta mykkänä minä sanomaasi tervehdän. Siinäpä vihdoinkin koko kansan sankari. Kun onkin sitten sinun vuorosi tavoitella omaa etuasi, sitä hillotolppaasi, niin mitäpä minä mistään ymmärrän.

Tosin aivan kuin olisin kokenut tämän saman kuvion ennenkin. Tuntuu kuin sama kaava toistuisi aina neljän vuoden sykleissä. Sinä lupaisit ja minä uskoisin. Minä valitsisin sinut, sinä pettäisit minut ja minä pettyisin sinuun. Ihan kuin se vanha tarina sutta huutelevasta lammaspaimenesta, paitsi että tässä tarinassa kukaan ei oppisi yhtään mitään ja paimen söisi suden ja kyläläisetkin.
Ei siinä, kyllä minä sinua silti äänestän. Jälleen.

Kirjoittaja on KuPSin puujalka.