Kimppakämppä on ollut pystyssä vuosikaudet. Väkeä tulee ja menee, mutta asunto pysyy.
Tällä hetkellä lähellä keskustaa olevassa taloudessa asustaa kolme opiskelijaa. Onniveikko Lyly on paikassa viettänyt kaksi vuotta, Kasper Nyyssönen vuoden ja kämpän veteraani Ilari Virtanen viisi vuotta. Lyly ja Kasper ovat tunteneet toisensa nuoresta pojasta asti.
– Täällähän on aina tunnelma katossa, Lyly letkauttaa viitaten asunnon sijaintiin korkeimmassa kerroksessa.
– Sijainti on muutenkin loistava. Lyhyet matkat koululle ja keskustaan, sushibuffettiin ja kavereilta himaan, Lyly jatkaa.
Kämpässä klikkaa sijainnin lisäksi todella myös hyvä yhteishenki. Kämppiselämä on sekä yhteistyötä arkisten asioiden hoidossa että tiivistä kaveriporukalla olemista.
– Penskana se oli jännää olla kavereilla yökylässä, ja tämä on vähän kuin olisi aina yökylässä, Lyly kuvaa.
Tämä on vähän kuin olisi aina yökylässä.
Korona-aika on koetellut monia opiskelijoita ja ajanut useita etenkin yksinasuvia syvään yksinäisyyteen. Vaikka yhteiselo vaatii omia kompromissejaan, ja haastateltavien mukaan omaa resilienssiään, on kimppa-asuminen antanut paljon. Nyyssösellä on omakohtainen, osuva esimerkki.
– Kaksi kertaa olen ollut karanteenissa. Eka kerta oli itsekseni yksiössä, ja toinen kerta oli täällä muiden kanssa. Olihan se todella paljon mukavampaa näin.
Asukkaista Onniveikko ja Ilari opiskelevat samaa, viidettä vuosikurssia lääketiedettä. Kun saman katon alla on asunut samaa alaa samassa ryhmässä opiskeleva, on koulutehtäviä voinut käydä läpi yhdessä.
– Minä lähinnä sitten kyselen väliin, että mitä ihmettä, Nyyssönen nauraa.
Kämppiksinä eläminen vaatii sopeutumista ja joustavuutta. Hankauksia voi tulla erilaisista toimintatavoista arjessa sekä niiden kanssa sopimisesta.
– Sitä pitää pystyä sietämään välillä muiden ihmisten jälkiä ja menemisiä. Ehkä sitä tarvitsee myös olla sellainen, joka jaksaa olla ihmisten kanssa paljon. Jos tarvitsee paljon omaa aikaa, niin silloin ei, Lyly pohtii.
– Yksityisyyttä kuitenkin tarvittaessa löytyy, tuonne omaan huoneeseen voi kyllä hautautua, Nyyssönen täydentää.
Haasteita kerrotaan tulevan korkeintaan isompien siivousten aikatauluttamisesta ja eroavista nukkumaanmenoajoista. Tai silloin, jos joku sattuu kokkaamaan erityisen hyvää ruokaa, muut saattavat tulla kärkkymään. Suurempia konflikteja ei ole kuitenkaan Nyyssösen, Virtasen ja Lylyn taloudessa käyty.
Kolmikolla ei ole ollut tarvetta tehdä varsinaisia pelisääntöjä, vaan asiat ovat lutviutuneet paikalleen melko lailla itsestään.
– Yllättävän vähän me olemme tarvinneet mitään sääntöjä. Jos joku huomaa, että kahvi on loppu, niin silloin hän hakee sitä lisää. Ja pullorahoilla yleensä ostetaan yhteisiä tavaroita, Lyly kommentoi.
Kuin arkea, niin myös juhlaakin. Kämppä on tilavuutensa ansiosta toiminut eräänlaisena kohtaamispaikkana, illanvietoillekin.
– Jos joskus elämässä kavereiden kanssa kämppiselämää viettäisi, niin nyt. Ei sitä ehkä enää tulevaisuudessa poikien kanssa asuta, Nyyssönen pohtii.
Kysyn, löytyisikö jotain hauskoja tai yllättäviä anekdootteja kämppisvuosilta. On hetken hiljaista.
– Tulee kyllä monia mieleen, mutta ei niitä lehteen, Lyly ja Nyyssönen nauravat.