Yle uutisoi joulukuussa Jyväskylän yliopiston raportista, jossa todettiin matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajiksi valmistuneiden määrän vähentyneen dramaattisesti 2010-luvun aikana. Suunta on ollut koko maassa laskussa, vaikka matematiikan ja fysiikan pääaineopiskelijoiden määrä on kasvanut suurimmassa osassa maan yliopistoja.
– Syitä voi olla monia. Kun itse hain vuonna 2003 opettajan sivuaineopintoihin, jo silloin paikkoja oli enemmän kuin hakijoita. Voi olla, että matematiikan taitajia vetävät tietotekniikka-alat enemmän kuin opettajuus, punnitsee matematiikan lehtori Paavo Heiskanen Lyseon lukiosta.
Heiskasen mukaan yksi opettajan tehtävistä on motivoida opiskelijoita. Matematiikka on tavattu nähdä aineena, joka jakaa mielipiteitä opiskelijoiden keskuudessa voimakkaastikin. Heiskasen mukaan suurimmat motivaatioerot näkyvät pitkän ja lyhyen matikan opiskelijoiden kesken.
– Pitkä matikka pitää toki valita erikseen, mutta pitää heillekin saada se motivaatio, että miksi niitä asioita opiskellaan. Lyhyessä matikassa haaste on kuitenkin ehkä suurempi. Itse pyrin motivoimaan opiskelijoitani näyttämällä opiskeltaville asioille arkielämän sovellutuksia. Ja toki toinen tekijä on se, että monessa ammatissa ja jatko-opiskelupaikassa tarvitaan matematiikkaa, vaikka ei lähtisikään matemaattiselle alalle.
Koulumaailma on muuttunut paljon Heiskasen viisitoistavuotisen uran aikana. Suurin yksittäinen muutos on tietotekniikan korostuminen.
– Ylioppilaskirjoitukset ovat muuttuneet digitaalisesti tehtäviksi ja esimerkiksi laskimet ja niiden rooli lukion matematiikassa ovat muuttuneet paljon, Heiskanen pohtii.
Voi olla, että matematiikan taitajia vetävät tietotekniikka-alat enemmän kuin opettajuus.
– Monta aspektia on joutunut ottamaan haltuun: mitä nämä uudet välineet ovat ja millaisia asioita ne mahdollistavat. Samalla ne ovat muuttaneet sitä, mitä opetetaan ja miten opetetaan.
Lisäksi erityisesti korona-aika on tuonut mukanaan paljon uutta sekä opiskelijoille että opettajille. Uuden tilanteen lisäksi on täytynyt sopeutua uudenlaisiin opetustapoihin.
– Koronan myötä on ollut etäopetusta ja hybridiopetusta. On aikoja, jolloin ollaan kokonaan etänä, tai sitten on tilanteita joissa yksittäisiä opiskelijoita on syystä tai toisesta kokonaan etänä ja loput ovat luokassa.
Juuri hybridiopetus on Heiskasen mielestä haastavinta. Tuntia suunniteltaessa joutuu hyväksymään sen, että oppitunnissa on tietty osuus, jonka kaikki opiskelijat saavat samanlaisena, ja osuus jossa lähi- ja etäopiskelijoiden opetukseen tulee eroja.
Etäopetuksessa painottuu aavistuksen enemmän itsenäinen opiskelu, koska lähiopetuksessa opettaja on fyysisesti läsnä.
– Kokonaan lähellä tai kokonaan etänä tapahtuva opetus ovat molemmat hybridiopetusta helpompia toteuttaa. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi etäopetus on mahdollista suunnitella kokonaan etäopiskelun ehdoilla, Heiskanen kertoo.