Terveessä ruumiissa

Tiistain Helsingin Sanomat kertoi tarinaa 32-vuotiaasta Marjo Remeksestä, jonka rinnassa sykkii lahjoituksena saatu sydän. Sydämensiirto tuli yllättäen, kun Remes sairastui tavalliseen nuhakuumeeseen. Jälkikäteen selvinneiden hoitovirheiden takia flunssa ehti tuhota Remeksen sydämen ja lopulta ainoa tie pelastukseen oli sydämen siirto.
Remes sanoo, että jos hänellä olisi katkeruuteen taipuvainen mieli, se olisi mustunut jo ajat sitten. Hänellä on kuitenkin vahva halu hyväksyä tapahtuneet sellaisina kuin ne ovat ja jatkaa matkaa.
Marjo Remes on jälleen yksi niistä lukuisista oivista esimerkeistä, jotka vahvistavat ajatustani siitä, ettei terveys saisi olla ihmiselle kaikkein tärkeintä. Ja ennen kuin joku vetää herne-maissi-paprikat nenään sanon heti, että terveys on tärkeää. Äärimmäisen tärkeää. Se ei saisi olla kuitenkaan olla tärkeintä elämässä.
Iloa ja suunnatonta onnea on terve ruumis. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka kuinka urheilisit, söisit oikein, huollat, rassaat, voitelet ja hellit kroppaasi, se saattaa silti pettää sinut. Tai voit menettää terveytesi jostain muusta syystä, vaikkapa tapaturmassa.
Olen tässä työssä saanut nähdä lukuisia kertoja, että elämä voi olla kaikin puolin onnellista ja merkityksellistä vaikka ei olisi fyysisesti terve. Hyvä fyysinen terveys on pois pelattu kortti ja elämä on pitänyt rakentaa aivan muiden arvojen päälle. Niitä muita arvoja olisi jokaisen, allekirjoittanut mukaan lukien, hyvä pohtia jos ja kun sitä terveyttä vielä on.

Kirjoittaja on Viikkosavon ja Kuopion Kaupunkilehden toimittaja.