Tervetuloa tekoäly!

Maailman sivu on huokailtu elämänmenon älyttömyyttä ja järjettömyyttä, eikä varmasti aiheetta. Ihmisen ponnistelu saada omat ja maailman muutkin asiat mielestään järkevälle tolalle on valtaisa kompastusten jatkumo. Siinä missä yksi sukupolvi ja kulttuuri on nähnyt järjestyksen omien käsiensä jäljissä, on seuraava sukupolvi kokenut järjettömyyttä. Mikäli tuleva sukupolvi on ollut laiska vanhaa muuttamaan, ovat luonnonmullistukset ja muut suuremmat voimat korjanneet asian.

Pienemmässä mittakaavassa tuulimyllyjä vastaan taistelevat elämänhallinasta höpöttäjät. Pikkujumalina he ymmärtämättömyyttään saarnaavat kuvitelmista, joissa ihminen hallitsisi elämäänsä. Tämä tarttuva tauti paranee yleensä vasta, kun sille altistunut tai hänen läheisensä joutuu onnettomuuteen, kohtaa yllättävän sairauden tai kuoleman; tai rakastuu palavasti.

Ihmisen kyvyttömyyttä älykkääseen ja järkevään olemiseen on onneksi saapunut paikkaamaan tekoäly. Nyt ei puhuta tieteiskirjallisuudesta tutuista itsensä tiedostavista laitteista. Facebook-keksinnöllään elämämme kurjistanut rahamies Mark Zuckerberg selittää, että suurin asia, johon hänen yrityksensä keskittyy tekoälyssä, on sellaisten tietokonejärjestelmien rakentaminen, joilla on parempi havainnointikyky kuin ihmisillä. Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi näkemistä, kuulemista ja kielenkäyttöä. Hänen mukaansa alle kymmenessä vuodessa on mahdollista päästä tilanteeseen, jossa tietokonejärjestelmät ovat ihmistä parempia kaikissa näissä asioissa.

Tämä on ilahduttavaa vastavuoroisuutta. Edellisellä tekeleellään Zuckerber oli synnyttämässä älylaiteisiin kiinni kasvanutta sukupolvea, joka liikkuu sujuvasti yleisillä paikoilla näkemättä ja kuulematta mitään. Tässä mullistuksessa murjottiin myös kielenkäyttö. Nyt tämä vastuuttomuus tulee korjatuksi, kun koneet näkevät, kuulevat ja käyttävät kieltä puolestamme.

Eläköön! Minä lähetän ensimmäisen tekoälyllä ja keinojärjellä varustetun laitteeni pohjoissavolaisiin kulttuurimaisemiin heti sellaisen saadessani. Mahtaako Korkeakoskelta kuulua: ”Vesi kuohuu kymmeniä metrejä korkeana könkäänä pitkin louhista uomaa, täyttäen pauhinalla syvän kuusikkolaakson…”, vai saanko terveisiksi muutaman hymiön?

Kirjoittaja on onnellinen fyysikko. Lähetä palautetta: kolumnit@viikkosavo.fi