Tuomarille ei urputeta

Jussi Viljanen on Suomen rugbymaajoukkueen kapteeni. Kuva: Kuopion Rugby Club

Rugbyssa taklataan rajusti. Silti tuomareita ja vastustajaa kunnioitetaan toisin kuin monessa muussa lajissa.

Kuopiolainen Jussi Viljanen (24) on Suomen maajoukkueen kapteeni ja palannut juuri vuoden pituiselta pelimatkalta Englannista ja Uudesta-Seelannista.
Jussi on pelannut rugbya jo 14-vuotiaasta lähtien. Hän on lihaksikas, nopea miehenjärkäle ja muistuttaa kropaltaan pikajuoksijaa.
– Palasin kuukausi sitten ulkomailta. Olin puoli vuotta Lontoossa ja toisen puolen vuoden jakson Uudessa Seelannissa, jossa rugby on maan ykköslaji ja nauttii samanlaista suosiota kuin jalkapallo Brasiliassa, vertaa Viljanen.

TOISELLA kuopiolaisella, Jatta Suomalaisella (23) on lentopallotausta, mutta hän aloitti kaverin houkuttelemana rugbyn vuosi sitten. Tämä lempeän näköinen lähihoitaja ei kuitenkaan pelkää kovaa kontaktilajia. Jatta ja Jussi edustuvat molemmat Kuopion Rugby Clubia.
– Vaikka lajissa menisi leukaluu sijoiltaan, sanotaan vain ”sorry” ja isketään aina vastusjana kanssa pelin jälkeen kättä päälle, Jussi sanoo.

LAJISSA on vammautumisen riskejä, koska törmäykset ovat rajuja ja suojuksia ei ole juuri muualla kuin hampaissa.
– Rugbyn arvojen mukaan jokainen pelaajaa kunnioittaa vastustajaa ja erotuomaria. Kun tuomari puhaltaa pilliin, pelaajat tyytyvät ratkaisuun eikä mitään torikokouksia suvaita niin kuin esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa. Vihellyksen jälkeisiä tappelunnujakoita lajissa ei esiinny, kuvailee Jussi.

JUSSI tuntee myös muiden lajien kulttuureja, koska hän on pelannut aiemmin jääkiekkoa ja jalkapalloa.
– Itse lajissa sallitaan niin kovat kontaktit, että tuomioiden jälkeen ei ole kenelläkään tarvetta jatkaa nujakointia. Sen sijaan, että vastustaja alkaisi raivoilla taklauksen jälkeen, hän todennäköisemmin sanoo, että jopa taklasit minua tyylikkäästi.

ORIVEDELTÄ kotoisin oleva Jussi opiskelee insinööriksi neljättä vuotta Savonia-ammattikorkeakoulussa. Hän pääsi jo 15-vuotiaana Tampereelle pelaamaan miesten SM-sarjaa, kunnes huomattiin, että sääntöjen mukaan miesten sarjoihin kelpuutetaan vain 17 vuotta täyttäneet.
– Pärjäsin miesten sarjoissa, mutta en saanut poikkeuslupaa ja pelaamiseeni tuli 1,5 vuoden tauko. Ennätin tehdä 15-vuotiaana muun muassa yhden hattutempun.

JUSSI pitää rugbya äärimmäisenä joukkuelajina, koska siinä pitää olla voimaa, räjähtävää nopeutta ja myös kestävyyttä.
– Rugby on täysi kontaktilaji. On osattava antaa ja ottaa vastaan taklauksia. Jos ei osaa taklaustekniikkaa, lajissa loukkaantuu helposti.
Pelaaja-valmentaja Jussi on vielä ensi kesän Kuopiossa mutta sitten hän haluaisi jatkaa uraansa Euroopan sarjoissa. Tulevan insinöörin unelma olisi pelata joskus ammattilaisena.

LÄHIHOITAJA Jatta asuu Kuopiossa mutta käy töissä Siilinjärvellä. Yli puolet Kuopion naispelaajista on joko hoitajia tai lääketieteen opiskelijoita. Hoiva-alan naiset eivät näytä pelkäävän kovia kontakteja ja taklauksia.
– Lajin omaksumisessa minua auttaa se, että olen pelannut lentopalloa aikaisemmin. Kaudesta jäi hyvä mieli, kun viimeisessä pelissä tein neljä maalia. Vanhempani kauhistelivat aluksi rugbya mutta ovat nyt tottuneet tähän vauhdikkaaseen peliin.

 

Jussi Viljanen kertoo Jatta Suomalaiselle vierailustaan rugbymaa Uudessa-Seelannissa. Kuva: Ismo Vornanen