Tylsyys kunniaan

Korona-aikana ajauduin kummallisiin tilanteisiin. Yhden kerran venasin hissiä yläkerroksissa. Huomasin, että muitakin lajitovereita oli lampsimassa samaan lootaan. Varmin tapa olisi ollut kavuta rappuset alas. Laiskuus iski ja askelsin hissiin. Suun sulkeminen on tietysti meille suomalaisille helppoa, mutta hengityksen pidättäminen muutaman minuutin ottaa jo luonnon päälle.

Normaalisti hississä turvaudun puhelimen räpläämiseen. Kerta kaikkiaan en kestä tylsyyttä. Jos kaupassa on pitkät jonot, otan välittömästi puhelimen käsittelyyn. Linja-autossa myös tuijotan muumiona ruutuun.

Tylsyyden välttäminen on kansantauti. Oikea elintasosairaus. Niinpä elämä on kuormitettu kaikenlaisilla vempaimilla, ettei tyhjille hetkille majatalossa jää sijaa. Hiljaiset hetket ovat täpötäynnä sähköposteja, Facebookia, twittereitä ja kaiken maailman piippauksia.

Jatkuva viriketulva tappaa luovuuden. Anna lapsellekin mahdollisuus ikävystyttäviin hetkiin, kehottaa professori Juha T. Takala. Maailmassa ei olisi yhtään kirjaa, rockbiisiä tai elokuvaa, jos taiteilijoilla ei olisi kykyä sietää tylsyyttä.

Tylsistyminen on nykyajan tuote. Sata vuotta sitten ei ollut somea, suoratoistopalvelua tai taulutelkkua. Lapset leikkivät luovasti käpylehmillä, puupyssyillä tai väsäsivät majoja metsissä. Nyt lapset eivät osaa juosta, koska nököttävät vempaimien kimpusta tai opi puhumaan kunnolla, koska vanhemmat roikkuvat somessa koko ajan.

Kokeneilta opettajilta olen kuullut, että alakoululaiset eivät jaksa keskittyä opetettavaan asiaan 15 minuuttia kauempaa. Lasten huomio pitää varastaa erilaisilla kikoilla. Ei ihme kun teknologiagurut Bill Gates ja Steve Jobs vainaa rajoittivat omilta lapsiltaan digiaikaa.

Korona olisi vetänyt tylsyyden huippuunsa, mutta ihmepelastus löytyi etäopetuksesta. Pyörä keksittiin uudelleen. Etäopiskelua oli jo 1800-luvulla. Siihen maailman aikaan teinit opiskelivat kotona ja kävivät esittämässä osaamistaan lukukinkereillä.

Tylsyys on myös pitkän parisuhteen salaisuus. Onni ei löydy harvoista hetkistä Kanarian saarilla, sangriaa lipitellen, vaan pitkistä tylsistä hetkistä – yhdessä.

Kirjoittaja on tiedotusenkeli.