Joel Naukkarisen haastava tie huipulle: Perfektionistilla ei ollut välillä rahaa edes ruokaan

Kuopiolainen soutaja, pian lääkäriksi valmistuva Joel Naukkarinen (27) on luopunut urheilu-uransa vuoksi vapaa-ajastaan ja opiskelijatovereidensa iloisista baari-illoista. Askeettimaisesti elänyt mies on saanut nautintoa itsensä ja vaikeuksiensa voittamisesta. Joel kertoi Viikkosavolle jo 8 vuotta sitten tähtäävänsä olympiamitalistiksi, sitoutuvansa kahteen harjoituskertaan päivässä ja valmistuvansa lääkäriksi alle 10 vuodessa.

Lääkäriksi hän valmistuu itselleen asettamassa aikataulussa. Ensi kesänä nähdään toteutuvatko urheilulliset haaveet Tokion olympialaisissa. Joel karsii paikasta olympialaisiin pariairokaksikossa kuuluisasta soutajasuvusta olevan Olli-Pekka Karppisen kanssa. Karsinnat kisoihin ovat toukokuussa Sveitsissä.

Tuoreet saavutukset helmikuun lopulla 2021 järjestetyissä sisäsoudun MM-kisoissa herättävät toiveita. Joel nappasi MM-hopean- ja MM-pronssin sekä MM-kullan joukkuekisassa.

Naukkarisen sympaattinen ulkokuoren alla kiehuu armoton perfektionismi. Aika ajoin täydellisyyden tavoittelu on koetellut mielen tasapainoa. Perfektionismi ei ole rajoittunut pelkästään urheiluun. Huippu-urheilijan uran rinnalla hän on hoitanut kunnianhimoisesti opinnot sekä urheiluun liittyvän pakollisen tiedotuksen, varainkeruun ja sponsoreille vaadittavat velvollisuudet.

Ulkoisesti rikas elämä on ajanut hänet aika ajoin lähelle köyhyysrajaa. Hän on tarvinnut jokapäiväiseen elämäänsä toimeentulotukea. Kallis välineurheilulaji ja ulkomaan matkat ovat onnistuneet sponsoreiden tuella, pankkilainalla sekä vanhempien avustuksella.

– Olen huolehtinut yksin monesta työstä, urheilijan, opiskelijan ja urheilun varainkerääjän rooleista. Riskinä on ollut loppuun palaminen. Usein olen opiskellut yöllä ja tinkinyt unesta. Kuten eräs toinen soutaja sanoi, elän kymmenesosan tuloilla ja kahden elämän menoilla.

Olin lukiossa aika tiukkapipoinen ja syömisessäni oli ortoreksian piirteitä.

Joel Naukkarinen

Joel menetti pitkän opiskelu-uransa vuoksi opintotuet eikä muutamaan kuukauteen saanut edes toimeentulotukea. Joelilla ei ollut rahaa edes ruokaan.

– Kävin tuohon aikaan kavereiden luona syömässä, Joel kertoo.

Jo alakouluikäisenä Joel tunnisti olevansa perfektionisti. Kaikissa kokeissa piti tavoitella kymppejä. Kouluikäisenä hän päätteli, että hänen kurinalainen luonteensa sopii parhaiten huippu-urheilijaksi. Perfektionismi oli hänessä niin syvällä, että hänen oli vaikea tehdä kompromisseja millään elämän alueella. Lukiossa piti saada kaikista kursseista pakonomaisesti kympit ja lukion jälkeen päästä opiskelemaan lääkäriksi ja samalla toteuttaa ammattiurheilijan arkea.

Lukiossa Joel juoksi tai ajoi pyörällä 11 kilometrin koulumatkat ympäri vuoden. Treeniä piti saada lisää. Kahden tunnin iltaharjoitukset eivät perfektionistille riittäneet.

– Olin lukiossa aika tiukkapipoinen ja syömisessäni oli ortoreksian piirteitä. Jouduin kuitenkin ”tyytymään” 9,6 keskiarvoon ja neljään laudaturiin. Puolustusvoimain urheilukoulussa lukion jälkeen opin hieman armollisuutta ja priorisointia. Jos olisin metsäkeikoilla antanut itsestäni kaiken, se olisi heikentänyt palautumista harjoitteluun. Lääkiksessä päätin tavallista hitaammasta aikataulusta.

Joel kuitenkin pettyi, jos tenteistä ei tullut täysiä pisteitä. Psyyken syvissä rakenteissa ollut perfektionismi vaivasi, vaikka hän oli aikatauluttanut opiskelunsa urheilun ehdoilla.

– Jos haluaa kaikilla elämän osa-alueilla täydellisyyttä, ei täydellisyyteen pääse millään alueella ja tyytymättömyys alkaa syödä henkistä tasapainoa. Opiskelu voi olla ideaalitilanteessa urheilua rytmittävä voimavara, mutta siitä voi tulla myös kuorimittava stressitekijä.

Viime aikoina Joel on opetellut meditatiivisia mielenhallinnan menetelmiä ja on saanut hyviä tuloksia opiskelussa, vaikka ei enää ole tinkinyt yöunista.

– Moni asia ja elämän kokonaisuus voi sujua ehkä paremmin, jos ei yritä liikaa. Olenkohan vihdoin oppinut elämään sen ajatuksen kanssa, että joissakin asioissa voin olla kaukana täydellisyydestä.