Vanha Haapaniemi oli työläisten asuinalue

Riitta Huuhtanen, Eero Holopainen ja Pirkko Daavitsainen Haapaniemen vanhimpien talojen joukkoon kuuluvan Villa Rullan edessä. Kuva: Inka Matilainen

Asunto-osakeyhtiön tekemä kirja valottaa Haapaniemen historiaa kaikille kuopiolaisille.

Noin pari viikkoa sitten, 16.8. näki päivänvalon kirja nimeltä Elämää vanhalla Haapaniemellä – Villa Rullan tarina. Kirjan ovat koonneet Haapaniemen ehkä vanhimman asuintalon, As. Oy Yrityksen eli tuttavammin Villa Rullan entiset ja nykyiset asukkaat. Nimensä mukaisesti se kertoo Haapaniemen historiaa talon asukkaiden kautta.

VILLA Rullan asukkaat Riitta Huuhtanen ja Pirkko Daavitsainen sekä lapsuutensa talossa viettänyt Eero Holopainen kertovat, että rakennus on tosiaan yksi Haapaniemen vanhimpia. Villa Rullassa on 12 asuntoa ja se on Suomen ensimmäisiä kunnallisia vuokrataloja.
– Villa Rulla on rakennettu vuonna 1920 kaupunkilaisten ja työläisten asuintaloksi. Sen rakennutti Kuopion kaupunki. Kymmenen vuoden kuluttua kaupunki ilmoitti, ettei pidä taloa enää kunnossa. Vuonna 1930 talon asukkaat päättivät ostaa sen omaksi. Se oli hyvin rohkea ja poikkeuksellinen teko tuohon aikaan, Huuhtanen kertoo.

HAAPANIEMESTÄ tuli oma kaupunginosa 1900-luvun alussa. Aluksi alueesta kaavailtiin huvila-aluetta, mutta kun H. Saastamoinen siirsi rullatehtaansa toiminnan Haapaniemen rantaan, alueelle alettiinkin tehdä taloja työläisiä ajatellen. Suurimmalla osalla alueen asukkaista oli työpaikka rullatehtaalla, sahalla tai laivassa. Siksi Villa Rullaakin kutsuttiin aikoinaan laivamiesten taloksi.
– Täällä asui kaksi laivuria, kaksi konepäällikköä ja paljon laivapoikia. Siitä siis kutsumanimi. Talossa on myös asunut Aulis Rytkönen sekä Tarja Halosen mummo Eeva-Sofia Halonen. Talossa on asuntoja, jotka ovat vieläkin alkuperäisen suvun hallussa, Huuhtanen jatkaa.

VILLA Rulla on suojeltu kohde ja sen tontilla sijaitsee myös suojeltu kaivo. Kaivo oli aikoinaan kaikkien alueen asukkaiden käytössä ja vettä haettiin erityisesti niihin koteihin, joihin ei tullut vesijohtoverkostoa. Ennen sisävessoja jokaisella talon asukkaalla oli oma huussi rakennuksessa, jossa oli useampi huussi vierekkäin.
– Muistan myös kuinka lapsuudessani pihapiireissä oli paljon rottia, joita piksellä ammuttiin, Eero Holopainen muistelee.

HAAPANIEMELLÄ nuorille tärkeä paikka oli seurakuntatalo, jossa järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Toinen paikka, jossa ihmiset kohtasivat, oli pyykkiranta joka sijaitsi nykyisen lämpövoimalan paikalla mäntymetsän kätkössä. Jos nykyisin pelätään sinilevää, aikoinaan lasten uimapaikalla veden pintaan pulpahteli aivan muuta kuin vihreää levää.
– Minä ja todella moni muukin opetteli uimaan uimarannalla, johon laskettiin teurastamon jätevesi. Sieltä pulpahteli pintaan milloin mitäkin ja hajukin oli sen mukainen. Ja se todellakin oli ihan yleinen uimaranta, Holopainen muistaa.

JALKAPALLON harrastaminen näkyi voimakkaasti Haapaniemellä. Kenttiä oli siellä täällä ja aina löytyi pelikavereita. Se oli lähes ainoita urheiluharrastuksia, mitä vähävaraisissakin perheissä lapset pystyivät harrastamaan.
– Alueelta muistetaan monia urheilijapoikia sekä entisten pelikavereiden muodostama ”seura” Mölymäen Veijarit, joka on olemassa edelleenkin.

TARINOITA Haapaniemestä riittäisi loputtomiin. Kaikki eivät kuitenkaan tähän juttuun mahdu. Elämää vanhalla Haapaniemellä – kirjan teossa on ollut mukana noin parikymmentä henkeä. Se pitää sisällään tarinoita niin tehtaan palosta, laivamiesten elämästä, sotavuosista kuin nykyhetkistäkin Haapaniemellä. Kirjakaupoistakin saatavan kirjan tekoon on osallistunut noin 20 henkilöä ja se on saanut tukea muun muassa Saastamoisen Säätiöltä.