Varaudutaan lamaan

Sanotaan se ääneen: Suomen talous on kriisissä. Syynä ovat viruksen aiheuttamat rajoitustoimet Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Olemme köyhtymässä pienessä hetkessä valtavia summia.
Omassa tuttavapiirissäni on kirjoitushetkellä yrittäjiä, jotka ovat joutuneet työttömiksi tai konkurssiin. Jokainen meistä tuntee ihmisiä, jotka ovat lomautettuja tai irtisanottuja. Voisin melkein väittää, ettei löydy sellaista turvatyöpaikkaa, joka ei voisi mennä alta tämän kriisin vuoksi.
Laman seurauksiin tulisi mielestäni yhteisesti varautua, koska osa työmarkkinoilla olevista ei tiedä, mitä lama käytännössä aineellisessa ja henkisessä mielessä tarkoittaa.
Syvä lama tarkoittaa oman kokemukseni perusteella mm. sitä, että osa meistä ei kelpaa enää työmarkkinoille. Jotkut menettävät kotinsa ja osa siirtyy hakemaan pysyvästi päivittäiset elintarvikkeensa seurakuntien ja yhdistysten ylläpitämistä ruokajakeluista. Nekin meistä, jotka luulevat olevansa eläkkeen ansiosta turvassa, saattavat yllättyä eläkkeen leikkauksista ainakin kiristyvän verotuksen muodossa.
Henkilökohtaisesti valmistuin 90-luvulla työttömäksi suoraan ammattikoulusta. Työllistymismahdollisuuksia ei laman keskellä ollut. Tuosta ajasta jäi krooninen kokemus köyhyydestä ja ylivarovaisuus velkaantumisen ja kiinteiden kulujen suhteen. Vieläkin, vuosikymmenten jälkeen, lasken säännöllisistä palkkatuloista huolimatta tarkkaan kuukausimenoja, joita voisin hätätilanteessa karsia kuluja. Laman pelko on jäänyt pysyväksi haitaksi psyykelle. Monille kävi vielä huonommin, ja seurauksia maksamme edelleen.
Syvin toiveeni tässä hetkessä koskee sitä, että lapset ja nuoret eivät kärsisi talouden syöksykierteestä, kuten 90-luvulla eläneet lapset. Liian monet heistä eivät onnistuneet opiskelemaan ammattia, päätyivät toimeentulotuen saajiksi, tekivät rikoksia sekä kärsivät mielenterveysongelmista. Näin ei saa käydä tämän kriisin seurauksena. Siksi lamaan tulee varautua nyt. Tämä on meidän yhteinen tehtävämme.

Kirjoittaja on tosielämän mielensäpahoittaja.