Viikkosavo perustettiin Savon jatkajaksi

Risto Saesmaa jäi eläkkeelle vuonna 2006 . Viime vuodet vapaaherra on keskittynyt golfailuun, metsästykseen, kalastukseen ja lastenlasten hoitoon. Kuva: Aija Pirinen

Risto Saesmaa oli Savon viimeinen ja Viikkosavon ensimmäinen päätoimittaja.

Savo-lehteä ylläpidettiin Kirjapaino Oy Savon tuotoilla. Yhtiön talous perustui valtakunnallisten puhelinluetteloiden painamiseen. Kun Turun Sanomat onnistui 1970-luvun alussa nappaamaan puhelinluetteloiden painamisen itselleen, koitui se Kirjapaino Savolle kuoliniskuksi.
Kun yhtiön liiketoiminnalta oli pudonnut pohja, laitettiin yhtiö myyntilistalle. Ostajaksi ilmaantui Savon Sanomain Kirjapaino Oy.

Kauppojen jälkeen Savo-lehden henkilökunta siirtyi muihin töihin. Päätoimittaja Paavo Eerikäinen siirtyi pakinoitsijaksi Savon Sanomille. Savon viimeisten numeroiden nimelliseksi päätoimittajaksi laitettiin lehden uutispäällikkönä työskennellyt Risto Saesmaa.
– Pian kauppojen jälkeen Savon Sanomien Reino Myöhänen tuli sanomaan, että he ovat ajatelleet, ettei Savoa täysin lakkautettaisikaan, vaan se muutettaisiin kerran viikossa ilmestyväksi tilauspohjaiseksi lehdeksi. Ja samalla pyysi minua uuden lehden päätoimittajaksi. Siinä ei kauaa tarvinnut miettiä, kun työtä tarjottiin, Saesmaa muistelee.

Savo-lehti sellaisenaan lakkautettiin, mutta jatkajaksi perustettiin Viikkosavo. Saesmaan lisäksi lehteä toimittamaan ryhtyi Savon toimittajana työskennellyt Kaarina Kuusela. Myöhemmin joukkoon liittyi myös toimittaja Hilkka Tukkimäki. Viikkosavon ensimmäinen numero ilmestyi 6.10.1972.
– Omistajilla oli pelko, että jos Savo lopetetaan kuin seinään, niin joku ulkopuolinen kilpailijaa iskee, Saesmaa sanoo.
Viikkosavo ilmestyi muutaman vuoden tilausmaksullisena kerran viikossa. Ilmestymispäivien harveneminen tiputti kuitenkin lehden tilauskantaa. Vuonna 1977 lehti päätettiin muuttaa ilmaisjakeluksi.

Ilmaisjakelut eivät olleet 1970-luvulla Kuopiossa uusi juttu, sillä kaupungissa toimi perinteinen kaupunkilehti Uutis-Kukko. Viikkosavosta haluttiin tehdä erilainen kuin kilpailijastaan. Viikkosavon hinnat olivat kilpailijaansa korkeammat, mutta samalla sisällössä panostettiin laadukkaaseen journalismiin.
Viikkosavo pyrki myös tekemään linjaeroa maakuntalehti Savon Sanomiin keskittymällä selkeästi Kuopion asioihin.
– Savon Sanomien johto antoi meille vapaat kädet sisällöntekoon. Johto ymmärsi, että Viikkosavolla oli oma roolinsa Kuopiossa. Savon Sanomat oli nykyistä huomattavasti selkeämmin maakunnallinen. Viikkosavolle jäi hyvin tilaa Kuopiossa täydentää Savon Sanomia.

Saesmaan linjana oli pyrkiä tekemään ihmisläheistä, räväkän oloista lehteä.
– Seurasimme kunnallispolitiikkaa ja julkaisimme menovinkkejä. Hilkka Tukkimäki tuli hoitamaan juorupalstaa ja kirjoittamaan seurapiirijuttuja, Saesmaa muistelee.
Viikkosavolle hankittiin myös nimekkäitä kirjoittajia, kuten Lasse Lehtinen ja Pekka Kejonen.

Saesmaa oli Viikkosavon päätoimittajana vuoteen 1979. Sen jälkeen hän siirtyi Savon Sanomiin ensin kunnallistoimittajaksi ja myöhemmin toimituspäälliköksi ja varapäätoimittajaksi. Eläkkeelle hän jäi noin 40 vuoden lehtimiesuran jälkeen vuonna 2006.
– Olen monesti ajatellut, että jos minusta ei olisi tullut lehtimiestä, niin mikä sitten. Minulle ura lehtihommissa oli ainoa valinta. Viihdyin lehtitöissä paremmin kuin hyvin.

Pitkällä lehtimiesurallaan Saesmaa sai seurata kaupungin kehitystä läheltä.
– Kuopio on nyt aivan eri kaupunki kuin päätoimittajavuosinani. Kehitys on ollut suorastaan huikeaa. Aikoinaan surkuteltiin, kun Kuopio ei saanut omaa Nokiaa. Nyt jälkikäteen voi sanoa, että oli tavallaan onni, ettei Kuopioon tullut yhtä niin suurta toimijaa. Sen vuoksi täällä on kasvettu moneen suuntaan.

Törmäyskurssilla kaupunginjohtajan kanssa

Kuopio kasvoi voimakkaasti Risto Saesmaan päätoimittajakaudella vuosina 1972–79. Noihin aikoihin rakennettiin uusia kaupunginosia, kuten Rypysuo ja samoihin aikoihin yliopisto aloitteli toimintaansa Kuopiossa.
– Kaupunki kasvoi lähes samaa tahtia kuin nykyisin.
Saesmaa itse seurasi päätoimittajana aktiivisesti kunnallispolitiikkaa. Hänen päätoimittajavuosinaan kaupungissa ehti olla kolme kaupunginjohtajaa; Eino Luukkonen, Olavi J. Oksa ja Juhani Koskinen.
– Luukkonen ja Koskinen olivat molemmat voimakastahtoisia persoonia. Pyrimme suhtautumaan kunnallispolitiikkaan kriittisellä otteella ja Luukkosen kanssa olimme silloin tällöin törmäyskurssilla. Muistan, että kerran pidimme hotelli Cumuluksessa sovintopalaverinkin.
Puijo oli vääntökysymys jo 1970-luvulla. Juhani Koskisen kaupunginjohtajakaudella tehtiin muun muassa Puijon luonnonsuojelualueen kaavat. Puijolle tehtiin runsaasti suunnitelmia, joista suunnitelma toisensa jälkeen kaatui vastustukseen.
1970-luvulla tehtiin ensimmäiset suunnitelmat Kuopion urheiluhallista.
– Silloisella Maansiirto Heinosen Pentti Heinosella oli suunnitelma, että halli louhittaisiin Puijon sisälle. Se idea ei saanut tuulta siipien alle, Saesmaa muistelee.