Kuolemattoman sielun juhla

Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Kolumni

Mitä isompi kristillinen juhla, sitä pitempi biletysputki. Pääsiäisenä lomakeskuksissa leviävät koronat ja muut pöpöt. Pääsiäistä seuraa usein tavallista pahempi morkkis ja ankea maanantai. Ateistiteille kelpaavat Jeesuksen juhlista napsahtavat lomapäivät, kunhan Jumala pysyy muuten pois julkisuudesta.

Kaikesta hyväksikäytöstä joutuu tilille. Olkoot jonkun mielestä hörhöväite, mutta koronavirus on selvä universumin opetus ihmisten toilailuista. Koronan koulutusta voisi sanoa ateistien mielipahaksi siunaukseksi. Ihmisellä on vapaa tahto, mutta seurauksia emme voi valita. Aivan kuten päihtyminen voi olla hetken kivaa, mutta aamulla on aika maksaa lasku.

Kaikki paha sikiää itsekkyydestä. Miksi väheksyä uskontoja, kun ne antavat seuraajilleen yleviä tavoitteita. Uskontojen vihaajat ummistavat silmänsä hengellisille kasvutarinoille, mutta rokottavat armottomasti, jos yksittäinen kristitty hairahtuu. Viikkosavon haastattelussa KuPSin myynti- ja markkinointijohtaja Jukka Voutilainen sanoo kursailematta, että kansakunta, joka hylkää hengelliset arvonsa, alkaa oirehtia.

Entä jos pääsiäisenä pistettäisiin pystyyn hiljaisuuden juhlat, pantaisiin tietokoneet säppiin, lakattaisiin räpläämästä puhelinta ja kokeiltaisiin minipaastoa ja vegekuuria. Rauha ei synny vielä siitä, että vetää töpselit seinästä. Pitäisi pysäyttää ihmismieltä piinaava ajatusvirta. Kun pää käy kuumana, keho voi huonosti.

Uudistuminen alkaa vasta, kun oppii luopumaan ajatuksistaan, aatteistaan ja uskomuksistaan, joihin mieli on takertunut. Oman olemuksemme ydin on jotain muuta kuin ennakkoluuloihin perustuva identiteettimme ja koomiset roolimme.

Uskontojen vihaajat ummistavat silmänsä hengellisille kasvutarinoille.

Hiljentymistä tarvitsevat materialistitkin. ”Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä”, siis myös Jumalan kieltäjissä. Rukouskin on tapa hiljentää mieli ja päästä irti oman napansa tuijottamista. Tätä tarkoittanee Voutilainenkin, kun hän sanoo, että ensin on opittava rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa lähimmäistä.

Ihmisten unelmat hyvästä elämästä on suuri väärinkäsitys. Halpaan ovat menneet niin poliitikot kuin taloususkovaiset ylläpitäessään valhetta, jonka mukaan onnen voi lunastaa poliittisilla päätöksillä ja rahalla. Elämme ylellisyydessä, jollaisesta sata vuotta sitten eivät päässeet osalliseksi edes kuninkaalliset. Olemmeko silti yhtään onnellisempia kuin menneet sukupolvet? Tai jos olemme, siihen ei tarvita kovin isoja tienestejä.

Tiedekin on toistaiseksi avuton, kun sen pitäisi ratkaista elämän perimmäiset salaisuudet. Miten elottomaan on syntynyt elämä ja elolliselle olennolle ominainen tietoisuus? Mikään alkuräjähdys ei selitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä tai mihin loppuu äärettömyys. Aina voidaan kysyä, mitä oli ennen sitä. Maailmankaikkeus on kuolematon, miksi ei myös sielu voisi olla ikuinen ja olla osa suurta kaikkeutta. Pääsiäisen sanoma kehoon samaistuneille ihmisille on se, että kuolema on kehon, ei elämän loppu.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentoi