Johtajien kypsyys testissä

Ismo Vornanen

Ismo Vornanen

Kommentti

Joidenkin alaisten kriittiset kommentit kaupunginjohtaja Jarmo Pirhosen johtamistyylistä tuovat mieleen Helsingin Sanomien selvityksen pormestari Jan Vapaavuoren kulisseissa johtamisesta (HS 26.6.2020). Tosin Vapaavuori on tosikko, Pirhosen persoonassa on valoa, kunhan mies keskittää positiivisen energiansa tietoisesti virkakuntaansa. Poliitikothan lähes fanittavat Pirhosta ja mies on tehnyt näyttävää tulosta.

Mutta kestääkö ylimmän johdon itsetunto tehdä pieniä korjausliikkeitä, jos alaiset esittävät johtamisessa puutteita? Hukkaan heitettyjä ovat johtamisen uljaat periaatteet, jos kaupungintalolla käynnistetään jahti, ketkä ovat kertoneet huolistaan medialle. Alaisten kriittinen palaute pitää ottaa vastaan kiitollisena, itsetuntemuksen työkaluna.

Kaupungintalon kriittiset äänet ovat vilpittömiä, eivät pahansuopia tai kostonhenkisiä. Jostain syystä ”yhdessä sovitut menettelytavat”, joista kaupunginjohtaja puhuu, saattavat olla samanlaista höttöä kuin Kiva koulu -ohjelmat, eivät toimi.

Kaupungintalon ylimmällä oksalla istuvan herrakerhon pitäisi ymmärtää, että he eivät vaimenna kritiikkiä puhumalla strategioista ja tiedosta, joka on vain ylimmillä johtajilla. Kunnioituksen puute vaistotaan. Eläytyvä kuuntelu on eri asia kuin olla kuuntelevinaan. Kehonkieli antaa rehellisempää tietoa johtamistavasta kuin löysä puhe avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.

Kaupunginjohtajat saavat työstään ihan kohtuullista korvausta, joten heidän pitää sietää arvostelua. Alaiset tarvitsevat samalla tavalla ihailua kuin johtajatkin. Ihailun tarvetta sanotaan kunnioituksen kaipuuksi, joka on yleisinhimillinen tarve.

Oppiiko ylin johto kritiikistä vai nähdäänkö virheitä vain alaistaidoissa.

Nyt vaaditaan kypsyyttä. Oppiiko ylin johto kritiikistä vai nähdäänkö virheitä vain alaistaidoissa. Tunnejohtaminen lisää viihtyvyyttä ja parantaa tuloksia. Pirhosen ja kaikkien johtajien haaste on siinä, että virkamiestenkin persoonat vaihtelevat herkistä ihmistyypistä asiakeskeisiin patsaisiin.

Pirhonen saa niin sidosryhmiltään kuin alaisiltaan myös monella osa-alueella kiitettäviä arvosanoja. Pirhonen on harvinainen johtaja muun muassa siinä, että hän on aina tavoitettavissa. Tätä taitoaan hän voisi opettaa myös tiedostusvastuutaan väistelevälle keskijohdolle.

Esimerkiksi kaupungin kehittämispäällikkö ei välittänyt kovin hanakkaa palvelualttiutta, kun yritimme haastattelujen tueksi saada haltuumme ilmapiiridokumentteja. Hän ilmoitti tekstiviestissä, ettei puhelinkeskustelulle ole aikaa Teams-kokouksien vuoksi. Samana päivänä hänellä oli kuitenkin aikaa pitkään selittelyyn sähköpostissa, jonka loppukaneetissa oli manipuloinnin sivumaku: ”Sinähän älykkäänä toimittajana ymmärrät, ettei näin valtavaa aineistoa voi laskea käsistään. Lähetämme sinulle ensimmäisenä kutsun ensi vuonna, kun aineisto on valmis.”

Heti perään lähetin sähköpostissa virka-aikaan vielä pyynnön toisesta raportista. Tällä kertaa vastaus tuli automaatista: ”Kehittämispäällikkö on paikalla vasta maanantaina.”

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentoi