Tässäpä sitä jälleen tuutin täydeltä futisasiaa suoraan Itä-Suomen nurmikenttien alaruohonjuuritasolta. Edellisen raapustuksen aikaan alasarjojen kaudet olivat vielä täysin kesken ja pelattavaa oli paljonkin.
Sarjojen kärkisijoja tai ainakin heti huohotusetäisyydellä miehittivät lähes poikkeuksetta Kuopion sekä lähialueiden joukkueet ja latu mestaruuteen oli vielä monelle auki.
Sittemmin kun Kallavedessä on vettä ehtinyt jonnin verran virrata ja futiskauden loppusuora viimein auennut, niin osan joukkueista kohtalot on jo sinetöity ja vain vahvimmilla on enää mahdollisuus kauden jälkeen isojen pokaalien nosteluun.
Vitosessa alkusarjat on nyt potkittu alta poijjes ja yläloppusarjaan selvinneet mittelöineet keskenään jo kolmen kierroksen verran. Liperiläinen Ylämyllyn Yllätys on toden teolla yllättämässä kaikki, sillä merkintöjä on tullut pelkästään voittosarakkeeseen ja omiinkin päästetty vain yksi ainokainen maali.
Senkin tosin runttasi verkon perukoille puolivahingossa Kuopion ylpeys PuPa, jonka moposta halkesi moottoritiellä sylinteri heti yläsarjan alkumetreillä.
Kaksi tehtyä maalia ja vaatimattomat kuusitoista päästettyä ovat kevytmoottoriajoneuvolla isolle tielle eksyneelle joukkueelle raskaita numeroita, mutta samalla hyvää oppia nuorukaisten kehitystä ajatellen. Alasarjojen maalivahtitimantti Kauhasen Kimmo saa jatkossakin huhkia monen ukon edestä, jos PuPa mielii vielä tällä kaudella kisoihin mukaan.
Jos meitä olisi yksi enemmän, niin tipahtaisin pois.
Tosin nelivitosten SM-kisoissa joukkueen hyökkäysintoilu palkittiin ja finaalista haettiin kirkkaimmat mitalit kaulaan. Onnittelut kehityskelpoisille junioreille.
Nelosessa Kuopion Zulimanit ja Toivalan ylpeys ToU taistelivat urheasti loppumetreille asti, mutta niin vain Rääkkylän NieMu ja Joensuun AFC Keltik repivät alkukauden aikana eroa muihin sen verran reilusti, että ratkovat sarjan mestaruutta nyt kahdestaan, kun kierroksia on jäljellä enää kaksi ja NieMulla yhden pisteen johto.
Zulimaneissa tosin riittää vielä henkilökohtaista jännitettävää, kun kaikkien huulilla pyörii edelleen sama kymysys, säilyykö pelaajamanageri Jaska Pulkkisen lapikas loppuun asti kuumana ja ukko tuplaa kaikkien aikojen Nelosen hurjan (3 maalia) maaliennätyksensä.
Tällä hetkellä kasassa on viisi maalia, joten kahdella viimeisellä kierroksella luulisi valmennusjohdolla olevan kovatkin paineet peluuttaa maalitykkiä isoilla minuuteilla. Itse Puhakaisen Sakun kanssa yhteensä yli 120 Veikkausliigamaalia tehneenä uskallan veikata, että tavoitteeseen tullaan pääsemään.
Kolmosessa puolestaan Kakkoseen lähellä nousua oleva Kuopion Elon vauhti on pelkästään kiihtynyt sarjan loppua kohden. Hyökkääjät paukuttavat maaleja keskiarvolla tahtiin maali per peli ja viimeiseen viiteen peliin on tullut neljä voittoa ja yksi tilastotasuri. Siitäkin kauneusvirheestä vastasi kolmantena majaileva aina vahva Iisalmen ylpeys PK-37.
Sarjajärjestelmässä Kakkoseen ei tosin nouse suoraan sarjansa voittaja, vaan Kolmosen eri lohkojen voittajista nousun nappaa vain ja ainoastaan se, jolla on paras pistekeskiarvo kauden päätteeksi.
Kuitenkin jos Kuopion Elo voittaa kaksi viimeistä otteluaan (LehPa ja Kings SC), niin Kuopiossa juhlitaan futispiireissä laajalla rintamalla toivottua nousua Kakkoseen. Siispä peukut ja vähän varpaatkin pystyyn.
Ja miten sitten kävikään kesän odotetuimmassa futismittelössä? Jos kahden kuopiolaisen ravintelin perinteisen vuosittaisen kohtaamisen vei viime vuonna nimiinsä Rytkösen Panun manakeroima Team Pörri, niin tänä vuonna pokaalia nosteli Itkonniemen pyhätössä suorille käsille 6-2 voitolla mestaruuden napannut Team Kaivuri.
Takuuvarmasti aina huikea sekä kiihkeä tapahtuma. Huhujen mukaan kilpavarustelu ensi vuoden 2023 mittelölle onkin jo alkanut.
Loppuun omakohtainen mietelause meille, jotka emme ole aina siinä avaavassa kokoonpanossa mukana.
Nimittäin täällä vaihtopenkin päässä huonomminkin asiat olla vois. Jos meitä olisi yksi enemmän, niin tipahtaisin pois.
Kirjoittaja on KuPSin puujalka.
Ei tärkeintä oo voitto, vaan pitkät pelimatkat, loppuvihellys