Sanotaan, että toisinaan on hyvä rikkoa rutiinejaan. Näin on mahdollista virkistyä ja kenties havainnoida maailmaa oman kuplansa ulkopuolelta. Puhutaan, että ihminen helposti urautuu kulkiessaan aina tutuissa uomissaan. Kun tarpeeksi taivaltaa uraansa, voi käydä niin, että jopa tylsistyy tai turhautuu.
Arkisessa konkreettisessa elämässä tuttu taival on esimerkiksi työmatka. Kun kävelyreittiä välillä vähän vaihtelee, on ainakin mahdollista havaita jotakin uutta. Kun jälleen palaa vanhaan tuttuun väylään, näkee siinäkin uusia sävyjä.
Lehtimaailmassa elettiin aikanaan paperilehden ilmestymisestä seuraavaan paperisen lehden ilmestymiseen. Kerran viikossa ilmestyvän lehden aineiston tekeminen aikataulutettiin painoaikataulun mukaan. Netti on mahdollistanut sen, että juttuja voi julkaista verkossa saman tein ja ajantasaisesti heti, kun juttu on valmistunut. Monen 15. helmikuuta ilmestyneen printtilehtemme jutun on voinut lukea Viikkosavon nettisivuilta viikon aikana ennen printin ilmestymistä
Työssäkin kannattaa ja pitää uusiutua, ettei uraudu.
Oman mausteensa toimitustyöhön tuo sosiaalinen media. Viikkosavon juttuja voi bongata myös Facebookista. Tarinoita ja tunnelmapaloja juttukeikoilta sekä matkan varrelta löytyy Instagramista. Netin tekeminen ja some ovat omalta osaltaan antaneet lisää innostusta ja mahdollistaneet uuden oppimisen toimituksessa. Työssäkin kannattaa ja pitää uusiutua, ettei uraudu.
Lehteä tehdään lukijoille, joiden äänen annetaan kuulua. Viikkosavon Katsomossa-palsta vie kuopiolaisia kulttuuririentoihin. Palstan ideana on, että paikallinen lukijamme arvioi esimerkiksi näytelmän ensi-illan esityksen. Henkilö lähtee toimittajan kanssa teatteriin ja katsoo esityksen sekä tekee havaintoja esityksestä. Seuraavana aamuna toimittaja soittaa katsojalle, joka kertoo, mitä piti esityksessä ja millainen se hänen mielestään oli.
Katsomossa-palsta on osoittautunut toimivaksi. Ensi-illassa on oma hohtonsa, ja onnistumisen tunne on mahtava, kun huomaa, että osasi arvioida esityksen ja haastattelusta syntyi mainio juttu. Joillakin edellisestä kulttuuritapahtumaan osallistumisesta on saattanut kulua jo tovi jos toinenkin. Katsomossa kulttuurin kärpänen saattaa purra ja kynnys lähtemiseen madaltua.
Teatteriin ja konserttiin on helppo lähteä kaveri mukana. Sama juttu on lenkille tai jumppaan lähdön kanssa. Jos töistä raahautuu kotiin ilman yhteistä sopimusta treeneistä, niin sohva kutsuu. Jos taas kaverin kanssa on sovittu, että keskiviikkona kello 18 nähdään salilla tai sataman luisteluradalla tai Antikkalan pellon ladulla, niin pakkohan se on lähteä.
Kun on saanut itsensä hilattua kotoa treenipaikkaan ja kartutettua vaikka vain muutamankin kilometrin, niin tunne liikuntatuokion jälkeen on sanoinkuvaamattoman hyvä. Laiskuusviikkojen jälkeen jälleen tajuaa, miten virkistävää ja voimia antavaa on säännöllinen liikunta. Kevättalven aurinko on jo näyttäytynyt myös Kuopiossa. Enää ei siis voi huonon säänkään varjolla jäädä olohuoneeseen lorvailemaan. Jäljelle jää vain pohtiminen, ketähän kysyisin tällä viikolla lenkkiseurakseni?