”Me omaishoitajat olemme kuin orjatyövoimaa, valtio säästää vuosittain tavattoman suuren summan rahaa meidän ansiostamme"

Kuopioon paluumuuton tehneen Terttu Forsellin (79) perheeseen muistisairaus hiipii hiljalleen, kun hänen miehellään alkoi ilmetä muistihäiriöitä.

– Naisen oveluudella sain hänet muistitestiin perhelääkärillemme Ylöjärvellä. Soitin lääkärille etukäteen ja pyysin häntä tekemään miehelleni muistitestin, joka ei mennyt hyvin. Myöhemmin neurologi diagnosoi miehelläni Alzheimerin taudin, Terttu muistelee.

– Mieheni oli toipunut syövästä ja sen jälkeen tuli toinen shokki. Ihminenhän yleensä tekee mielessään unelmia vanhuudestaan, että vanhetaan yhdessä hitaasti kahdestaan.

Terttu ehti hoitaa miestään kotona kolme vuotta ilman tietoa omaishoitajille kuuluvista etuisuuksista.

– Kerran menin käymään perusturvakeskuksessa, jossa sain tuen lisäksi tietää lyhki-jaksoista, joilla mieheni pääsi ympärivuorokautiseen hoivaan viikon ajaksi kerran kuukaudessa ja minä pääsin hengähtämään, hän kertoo.

– En ollut myöskään tiennyt mahdollisuudesta saada 14 eurolla henkilöä kerran viikossa neljäksi tunniksi kotiin ulkoiluttamaan ja syöttämään miestäni. Tähdensin alan ammattilaisille, että vaikka geriatrian poliklinikalla voisi jakaa esitettä omaishoitajille kuuluvista etuisuuksia, kun tilanne tulee eteen.

Omaishoidon tukea Terttu Forsell sai lopulta 272 euroa nettona kuukaudessa.

– Työaikani oli ympärivuorokautinen ja palkkani tehdystä työstä 0,55 euroa tunti, hän laskeskelee.

– Koen, että me omaishoitajat olemme maamme, valtion ja kaupungin, orjatyövoimaa. Valtion säästää vuosittain tavattoman suuren summan rahaa meidän ansiostamme. Mitä jos me kaikki omaishoitajat laittaisimme hoidettavamme hoitokotiin?

Terttu kertoo, ettei kukaan hänen tuntemansa omaishoitaja ole saanut miestään tai vaimoaan vapaaehtoisesti hoivalaitokseen, vaan jokainen olisi halunnut jäädä kotiin.

– Muutamalta poliitikolta olen kysynyt, eikö hoivaa voisi saada kotiin. Siinä säästäisi sekä yhteiskunta euroja että omaishoitajat voimiaan.

– Minusta se on suoranaista heitteillejättöä, että itsekin ikäihminen hoitaa mahdollisesti itseään iäkkäämpää yksin kotona. Tiedän tapauksia, joissa kumpikin, niin hoidettava kuin hoitaja, on uupunut ja joutunut hoitolaitokseen. On ihmisiä, jotka ajattelevat, että kyllä minä teen, kun on aikoinaan tullut papin edessä annettua lupaukset.

Terttu Forsell sanoo, että häntä häiritsee tapa, jolla ikäihmisiin suhtaudutaan tänä päivänä.

– Minua raivostuttaa se, että meitä vanhuksia pidetään jonkinlaisena saastana, vaikka me vielä maksamme kuitenkin veroa, käymme teatterissa, käytämme linja-autoa, menemme matkoille, kampaajalle ja hoidamme lapsenlapsiamme, hän luettelee.

– Minäkin olen tehnyt 15-vuotiaasta asti töitä ja toiminut vuosikymmeniä ruokapalvelualan yrittäjänä, ruokaloita Kuopiossa ja Ylöjärvellä pyörittänyt Terttu taustoittaa. Kun mies sairastui muistisairauteen, sosiaalisesti aktiivisen pariskunnan ovikello ei enää soinut yhtä tiheään kuin ennen.

– Tuttavat ja ystävät karsiutuivat. Ihmiset eivät osanneet oikein suhtautua ja kysyivät, että mitä minä voin nyt Pentille puhua. Kuljetin miestäni mukanani joka paikassa siihen saakka kunnes hän joutui hoitokotiin. Leskeksi jäin vuosi sitten.

Seitsemän vuoden ajan omaishoitajana toiminut Terttu on kokemusasiantuntijana mukana Tunne voimavarasi -hankkeessa, joka on tehnyt opaskirjasen työkaluksi omaishoitajille.

– Kun omaishoitajan roolin tuomasta alkujärkytyksestä on selvinnyt, niin kannattaa heti hakea apua ja hakeutua vertaisryhmiin. Silloin huomaa, ettei ole asiansa kanssa yksin.

Lue lisää omaishoitaja-aiheesta täältä.

Muistisairaan omaishoitaja

Tertun vinkit

Säilytä huumorintajusi, revi sitä vaikka hirren välistä.

Elämänvaihe ei ole missään nimessä helppo, mutta älä tee itsestäsi marttyyriä.

Nauti omasta ajastasi ja harrastuksistasi.

Osallistu vertaisryhmiin. Muista, että et ole ainut tässä tilanteessa oleva.

Lähde: Terttu Forsell

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut