Ohjaaja, käsikirjoittaja Kari Heiskanen kertoo pyrkivänsä tekemään aina energistä, verevää ja vahvaa dramaattista teatteria unohtamatta yllätyksiä ja omaa erityistä näkökulmaa, josta tarkastellaan ihmistä.
Hänen Kuopion kaupunginteatterille tekemänsä trilogian kolmas osa, Huhtikuu, on pääviritykseltään komediallinen.
– Täynnä huumoria, jos kohta siellä on hyvin vakaviakin kohtauksia. Näytelmän perusrytmi ja olemus on hyvin lennokas. Kyseessä on vauhdikas ja värikylläinen komedia, hän kuvailee.
– Miesten jos keiden kannattaa tulla katsomaan esitystä. Päähenkilönä on mies, kirjailija Makkonen, jolle voi, jos nyt ei ihan suoraan nauraa ja hohottaa, niin ainakin pidätellä nauruaan. Kaveri on täynnä voimaa ja miehistä mahtia, ja kuinkas sitten kävikään. Aika ei katsomossa käy pitkäksi, ja jos käy, niin tarjoan oluen. Tämä viesti on miehille, naisilla aika ei varmasti käy pitkäksi.
Trilogian ensimmäinen osa, Rintamamiestalo, käsitteli sotatraumojen purkamista ja toinen osa, Huomenna minä lähden -musikaali, siirtolaisuutta kehyksenä maailmansota ja Suomen itsenäistyminen.
– Huhtikuussa kyse on hyvän ja pahan taistelusta. Pohdin, kuinka voisin kuvata usein huomaamatonta arkipäivän hyvyyttä. Valtaosa meidän kaikesta elämästämme perustuu rehellisyydelle, lojaalisuudelle ja ystävällisyydelle, Kari Heiskanen taustoittaa.
– Hyvyys itsessään on niin maailmoja syleilevä aihe, ettei sitä voi kuvata ilman vastaväriä. Niinpä tarinan jännitteen luo kaksi rikosta, joista toinen on kirkon tuhopoltto ja toinen ihmisen yliajo, joka on kuitenkin tahaton. Näytelmässä seurataan tekojen tekijöitä ja heidän reaktioitaan sekä sitä, paljastuvatko he ja millä lailla. Kuvatuksi ei tule ainoastaan hyvä ja paha, koska siitä tulisi aika lailla kuivaa ja ehkä turhankin filosofista. Teemaa ei voi lähestyä kuvaamatta ihmisen olemusta sinänsä ja myös ihmisen raadollisuutta.
Heiskanen kertoo, että lavalla nähdään pikkukaupungin verran erilaisia karaktäärejä yhteiskunnan eri puolilta. Roolihenkilöitä on 14, ja näyttelijöistä 4 tekee tuplaroolin.
– Tarkoitukseni on kysyä, onko ihmisen elämä minkään arvoista vaikka se muiden silmissä näyttäisi arvottomalta. Yritän ihmisenä olemisen kautta valottaa arkipäivän hyvyyttä, mutta myös ihmisen raadollisuutta, mutta siitä huolimatta arvokkuutta ihmisen elämässä, hän valottaa.
– Kyseessä on aika värikäs ja paikoin aika lailla pitkälle viety kokonaisuus erilaisia ihmisluonteita. Kaikilla ihmisillä on omat kompastuskivensä ja pulmansa, jotka heidän elämänsä onnea mahdollisesti varjostavat.
Huhtikuu on Kari Heiskasen mukaan trilogian osista eniten nykypäivään sijoittuva ja myös paljon musiikkia sisältävä kokonaisuus.
– Musiikkia on melkein joka kohtauksessa, ja se tuo esitykseen lennokkuutta. Puntti Valtosen esittämä päähenkilö Makkonen palaa kotiseudulleen saadakseen takaisin menetetyn luovuutensa. Hän alkaa vääntää paikkakunnan ihmisiä tiettyyn muottiin, mutta he vastustavat.
– Luvassa on myös aikahyppyjä ja mielikuvitusloikkia sitä mukaa, mitä Makkonen tulee kirjoittaneeksi. Otteita löytyy 1700-luvusta ja myös 1930-luvun fasismin ajasta Italiassa.
Heiskanen sanoo olevansa hämmästynyt, millä innokkuudella koko työryhmä on ollut tekemässä näytelmää.
– Kuopiossa on vahvoja ja taitavia näyttelijöitä, joilla on hyvä itsetunto. Dialogisuus, joka on syntynyt, on ollut ihan uskomattoman upeaa. Tekijät ovat uskaltaneet avata suunsa, puhua sekä kyseenalaistaa. He ovat haastaneet minut, ja minä yhtälailla heidät. On tuntunut todella yhteiseltä tämä tekeminen.
Huhtikuu saa ensi-iltansa 4. helmikuuta Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämöllä.