Lehteäkin saa arvostella

Aija Pirinen

Aija Pirinen

Kari Kuulan kolumnista syntynyt mediakohu on hyvä syy kerrata sananvapauden merkitystä ja tekstilajien eroja. Kirkko ja kaupungissa julkaistu Kuulan kirjoitus oli kolumni, joka poikkeaa tyyliltään uutistekstistä. Kolumnistit voivat esittää mielipiteensä vahvoilla kielen mausteilla ja ärhäköillä näkökulmilla. Kolumni herättää usein keskustelua ja ravistelee totuttuja ajatustapoja.

Nyt puhuu mediakohun keskelle joutunut pastori Kari Kuula

Kuulan esittämät ajatukset lihan tehotuotannosta ärsyttivät edunvalvojia, joilla oli pelissä bisnesintressejä. Muun muassa MTK uhkasi oikeustoimilla. Kuulan tapauksessa oli erikoista se, että julkaisusta vastaava päätoimittaja ei puolustanut kirjoitusta, vaan poisti sen pahoittelujen kera verkosta. Taipuiko siis päätoimittaja MTK:n painostuksen vuoksi? Journalistin ohjeethan sanovat, että journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua kaikenlainen painostus, jolla yritetään estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Myös Viikkosavoon tulee usein palautteita kolumnistiemme kirjoituksista. Olemme kiitollisia palautteista ja mielipidekirjoituksista. Aiheiden käsittelyä on hyvä jatkaa ja lehti antaa tilaa myös vastakkaisille näkemyksille.

Lehtemme sisältöä saa kyseenalaistaa ja mielipiteen esittäjän pitää sietää itsekin ajatuksiensa arviointia. Esimerkiksi tässä lehdessä julkaisemme kolumnistimme Markku Myllykankaan kolumnin, jossa hän kritisoi lehtemme hengellisyyttä käsitteleviä artikkeleita. Päätoimittajana puolustan hänen kirjoitustaan, koska sananvapauteen kuuluu oikeus esittää erilaisia mielipiteitä.

”Vastuullista journalismia”

Umpi-ateistina itseään markkinoivan Myllykankaan mielestä kaikki hengellisyys on huuhaata tai taikauskoa. Provosoivalla tyylillä Myllykangas valitsee näkökulman, joka sopii hänen ateistiseen katsomukseensa. Lukijan tulkinta voi olla samasta asiasta täysin päinvastainen. Esimerkiksi Äiti Amma on yhdelle köyhiä auttava pyhimys, Myllykankaalle bisnesnainen. Kun jättää osan kertomatta tai kertoo vain tarkoituksenhakuisen ”faktan”, asia näyttää täysin erilaiselta. Silti molemmilla näkemyksillä on sananvapauden suoma oikeus.

Vastuullisessa journalismissa voidaan käsitellä kaikkia ilmiöitä, joita inhimillisessä elämässä esiintyy. Monipuolisessa lehdessä voi olla sekä uutistyylistä sisältöä että puheenaiheita, henkilötarinoita ja myös maailmankatsomuksien esittelyä. Länsimaiseen mediaan ei kuulu sensurointi poliittisissa tai uskonnollisissa kysymyksissä kuten diktatuurivaltioissa tai maissa, jossa valtio kahlitsee sananvapautta.

Vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa pitää sietää toisella tavalla ajattelevia.

Vapaan lehdistön periaatteisiin ei kuuluu se, että lehti antaisi palstatilaa vain ateistisille ajatuksille tai puhdasoppisille tieteentekijöille. Lehden pitää kuitenkin karsia mielipiteet, joissa esitetään valheita tai jotka täyttävät kunnianloukkauksen tai kansanryhmää vastaan kiihottamisen tuntomerkit. Demokraattisessa yhteiskunnassa pitää sietää toisella tavalla ajattelevia. Tätä voisi kutsua sivistykseksi.

Kirjoittaja on Viikkosavon päätoimittaja.

Kommentoi