Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

"Puhhuuko Aku jo savvoo vai espanjoo? – Mopoautolla Fuengirolasta mualivan navalle matkanneet Matti Kuosmanen ja Aku-koira ihastuttivat määränpäässä

Aku-koiralla silittelijöitä riitti, kun Nilsiän Louhosareenan yrittäjä Matti Kuosmanen saapui sähkömopoautolla rescuekoiransa kanssa Kuopion torille perjantaina puolilta päivin tapaamaan kuopiolaisia.

Lähes 3 800 kilometrin ja kuukauden päivät kestänyt matka Espanjan Aurinkorannikolta Fuengirolasta mualivan navalle Savon sydämeen oli edennyt päätepisteeseensä.

– Olisipa minullakin tuollainen lemmikki kotona, kun siellä olen yksinäni, yksi Akun rapsuttelijoista tuumi.

– Puhhuuko Aku jo savvoo vai espanjoo? tiedusteli toinen.

Espanjanmastiffin emäntä Marja-Liisa Kuosmanen paljasti, että koira ymmärtää jo paikallista murretta.

Kuosmasten ystävät Tiina ja Eveliina Salhman kertoivat seuranneensa reissun vaiheita tiiviisti koko matkan ajan.

– Ihan itku tuli ilosta ja onnesta, kun saimme Akun ja Matin turvallisesti perille, vapaapäivää viettänyt, torille varta vasten reissaajien takia saapunut Tiina Sahlman mainitsi.

PPP on vastavoimaa apatialle ja negatiivisuudelle.

Eveliina Sahlman kertoi itsekin pohtineensa rescuekoiran hankkimista.

Matkaa tehneet Kuosmaset ja koira levähtivät Rauhalahdessa ennen toripäivää.

– Nyt on akut ladattu ja olemme uutta energiaa sekä virtaa täynnä, Matti Kuosmanen iloitsi.

– Aku on Suomessa kuin Liisa Ihmemaassa, kun ilmassa on niin paljon uusia tuoksuja. Koira on käynyt merkkaamassa joka karahkan.

Kuosmanen kertoo, että he ovat koirakummeja ja että Aku on koira numero 70, jonka he ovat tuoneet Suomeen.

– Koirakummeja olemme olleet vuodesta 2002 lähtien, hän taustoittaa.

Matti kuvaa tempaustaan Pyhän Positiivisuuden Projektiksi.

– PPP on vastavoimaa apatialle ja negatiivisuudelle, hän kiteyttää.

– Koen, että reissussamme on ollut kolme tasoa. Ensimmäinen on matka sinällään, toinen on se, mitä matkan aikana tapahtuu mielessä ja kolmas on meitä odottavien ihmisten kohtaaminen, hän pohtii.

Matti kertoo oppineensa arvostamaan pieniä, itsestään selvinä pidettyjä asioita reissun aikana.

– Sähköä on töpselissä, mutta mistä löytyy töpseli, minne mennään syömään ja mistä löytyy seuraava majapaikka, hän luettelee.

– Saamme olla kaikki kiitollisia elämän pienistä asioista. Kun perusasiat omassa sisimmässä ovat kunnossa, pystyy ajattelemaan suuria huipulla, hän sanoo.

Viikkosavo on seurannut Matin ja Akun matkan vaiheita. Ensimmäinen juttu löytyy täältä ja toinen tästä