Koronasulut saivat näyttelijä, ohjaaja Mikko Rantanivan innostumaan kirjoittamisesta toden teolla. Kun uutiset kehottivat ihmisiä pysymään kotona ja välttämään ihmiskontakteja, Rantaniva alkoi miettiä huonossa kunnossa olevia vanhuksia, jotka eivät ehkä enää koskaan näkisi läheisiään.
– Ylipäätään yksinäisyys ja yksinjäämisen pelko alkoivat nousta vahvoina teemoina ajatuksissani esille, ja se, mitä kaikkea ne voivat ihmisissä aiheuttaa, hän taustoittaa.
– Kun olin saanut pohjavireen tekstilleni, mielessäni alkoi hahmottua kuva draamanäytelmästä, joka on tehty kahdelle naisnäyttelijälle. Hyvin pian tiesin, että kirjoitan näytelmäni näyttelijä Riina Björkbackalle, ja sisareksi valikoitui näyttelijä Johanna Jauhiainen. Kirjoitin heitä varten ihan tietoisesti.
Koska Rantaniva ei tuossa vaiheessa vielä omistanut kannettavaa tietokonetta, hän alkoi kirjoittaa sohvalla tablettitietokoneellaan innostuneen vimmalla.
– Yhtäkkiä hahmot alkoivat elää. Näin sen, mitä kirjoitin elokuvamaisena silmissäni. Noin kuusikymmentä prosenttia tekstistä tuli yhdeltä istumalta kahdessa päivässä, hän kuvailee.
– Paukutin etusormellani iPadille ja nappasin padin kameralla kuvakaappauksia tekstistä varmuuskopioiksi. Lisänäppäimistönkin hankin, mutta sen käyttäminen ei iskenyt. Päätin, että tämä teksti kirjoitetaan kokonaisuudessaan tällä sapluunalla.
Aikaisemmin lähinnä laulun sanoja pöytälaatikkoon kirjoittanut Mikko Rantaniva rohkaistui ja näytti vielä keskeneräistä tekstiään Kuopion kaupunginteatterin johtajalle Tommi Auviselle ja dramaturgille Seija Holmalle.
– Halusin saada vahvistusta sille, olenko oikeilla jäljillä. Kun teatterilta tekstille näytettiin vihreää valoa, iski paniikki kirjoittaa lepäämään jäänyt teksti valmiiksi, Rantaniva kertoo.
Eniten päänvaivaa aiheutti Sisar-näytelmän loppuratkaisu
– Monessa näytelmässä missä olen itse näytellyt, on teksti ollut mukaansatempaava, mutta loppuratkaisu on ollut vähän lattea tyyliin olisiko mitään muuta voinut keksiä. Laitoin oman tekstini sivuun, ja parin kuukauden päästä, yksi kaunis aamu, ratkaisu vain putkahti.
Käsikirjoituksen lisäksi Rantaniva on myös ohjannut ja lavastanut näytelmän, jonka kesto on noin tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Kyseessä on Rantanivan ensimmäinen ohjaustyö Kuopion kaupunginteatterille. Kahdesta sisaruksesta kertovan draaman juonta Rantaniva ei halua paljastaa, koska se hänen sanojensa mukaan tarjoaa yleisölle muutamia oivaltamisen hetkiä.
– Uskon, että näytelmä pitää katsojia jännityksessä, ja ohjaajan toiveesta luvassa on myös säpsähdyksiä, hän sanoo.
– Kiinnostava näytelmä on katsojille, jotka tykkäävät psykologisista trillereistä. Ensimmäisen koeyleisön palaute oli, että näytelmä pitää hyppysissään alusta loppuun. Myös ahaa-elämyksiä on koettu. Teatterin johdon palaute ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen oli, että tämäntyyppistä ei ole täällä ennen nähty. Ihan minun näköinen teksti, ei mitään taidehiippailua, eikä komediaa vaan ihan draamanäytelmä, Rantaniva kiteyttää.
Käsikirjoittamisen maailmaan sukeltanut Mikko Rantaniva kertoo uuden keskellä tuntevansa samanlaista paloa teatterin tekemiseen kuin nuorena uransa alussa.
– Onhan se kiva, kun tämänkin ikäisenä voi tuntea kipinän ja innon kuin tuoreena näyttelijänä, hän iloitsee.
Ohjaajan roolissa hän istuu ensi-illassa katsomossa.
– Näyttelijänä lavalla voisi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Nyt on ihan mahdottoman jännittävää vain istua katsomossa ja katsoa, kun asioita tapahtuu lavalla.
Rantaniva kertoo viihtyvänsä Kuopiossa erinomaisesti.
– Kaupungin rytmi on sellainen, ettei ole käynyt pienessä mielessäkään, että täältä lähtisin. Olen tullut Kuopioon jäädäkseni, hän vakuuttaa.
Käsikirjoittaja kertoo, että hänellä on tablettitietokoneella on viidestä kuuteen kirjoitusaihiota odottamassa. Läppärikin on hankittuna.
Sisar saa ensi-iltansa Kuopion kaupunginteatterissa Maria-näyttämöllä 2. marraskuuta.
